LOTA RED

 LOTA RED: BERLIININ TÄSMÄASE

Lota Red on yksi niistä lukuisista tasokkaista ja täynnä omia ideoita olevista billy bändeistä, jotka ovat jaksaneet ilahduttaa meitä musiikillaan kohta jo 30 vuotta vailla rehellisesti sanottuna ansaitsemaansa  suurempaa suosiota.

Yhteinen matkamme alkoi Dell Richardsonin liidaaman Fury Recordsin julkaisemalta ”Something To Remember” kokoelma levyltä. Se julkaistiin syyskuussa 1989 ja piti sisällään heidän 

huikean ”Johnny Rides” neobilly iloittelun.

Ensimmäisen juttuni heistä tein Brand New Beat lehden #3 vuonna 1991, toinen haastattelu tehtiin 1995 kitaristi Marcin (Andreas Oberthur) vierraillessa luonani. Kävimme tämän vierailun aikana myös tzekkaamassa The Sharks keikan Aitoossa.

Kyseinen haastattelu oli todella kattava, mutta jostain syystä se hukkui ajanvirtaan eikä tullut koskaan julkaistuksi. Tarinan iskentä jatkui 2010 jolloin Miettisen Juha laittoi ukot piinapenkkiin juuri Burnout Party kemujen kynnyksellä, jossa Lota Red teki Suomi debyyttinsä mm Ricochets, Eddie Angel & The Barbwires huippu bändien seurassa. Jostain syystä tämäkin haastattelu jäi odottamaan kypsymistään.

Kuten Lota Red itsekkin, niin myös heidän tarinansa on kasvanut ja kypsynyt huolella vuosien saatossa, pärähtäen nyt kaikessa komeudessaan esille tässä Big Beat-lehden tarinassa, jossa on murusia jokaisesta edellä mainitusta haastattelusta sekä totta kai vahvaa päivitystä tietysti sopivasti mukana tuomassa uusia tuulahduksia juttuun.

Rehellisesti pitää todeta, että kyllä on jo aikakin näin hyvän ja tasokkaan bändin päästä esille myös Big Beat-lehdessä. Eipä muutakuin aloittakaamme mukavan rattoisa matka Lota Red bändin mukana historia alkulehdiltä nykypäivään. Nauttikaapa hyvät lukijamme tästä matkasta.

Historian lyhyt oppimäärä:

Kesäkuussa 1987 kitaristi Ron, rumpali Felix sekä basisti Marc tapasivat toisensa Berliinissä. Kuukautta myöhemmin oli edessä jo ekat treenit Berliinistä pohjoiseen sijaitsevassa Wedding kaupungissa. Pikkuhiljaa Marc halusi vaihtaa basson kitaraan ja basistiksi löytyi Arthie Trash. 

Vuoden lopussa alkoi bändi lopullisesti muotoutua Ronin saatua laulutaitoisen Vincentin liittymään mukaan vielä niemettömään bändiin. 

Omaperäinen nimi Lota Red oli Marcin löytö.

Marc- Se oli 1959 rakennettu Buick Electra 225, jonkarekisterikilvessä luki LOTA RED. Nimi iskostui heti mieleeni ja käsitin heti, että tuossa olisi mitä parhain nimi bändillemme. 

1988 ja uudet kujeet:

Helmikuussa Lota Red purkitti ensimmäisen demonsa. Kesällä oli edessä keikka debytointi Berliinin Havana-klubilla. Toista keikkaa saikin odotella lokakuulle asti, johtuen Marcin ja Arthien Ameriikan matkasta. Vuosi 1989 toikin jo sitten vähän enemmän toimintaa heidän bändi juttuihinsa. Edellämainittu ”Johnny Rides” biisi purkitettiin kesäkuussa ja muutenkin omia kappaleita alkoi muotoutua kovaan tahtiin.

Syyskuussa solmittu diili ACA Management tallin kanssa toi heillemukavasti lisää keikkaa. Lisää oli luvassa Lota Redin voitettua ”Berlin Rock News” tapahtuman. Jonka voittaminen toi heille myös aikaa studiolle.

Samoihin aikoihin elokuvaohjaaja Claude Chabrol puuhasteli ”Dr. M” leffan parissa, johon halusi mukaan myös Lota Red biisin. 

Jälkeenpäin bändiä on jurppinut kun lähtivät mukaan, sillä eipä juuri korvauksia heille kuulunut elokuvasta. 

Espanja & Ranska:

1990 Lota Red sai kuitata omaan cv-kansioonsa ensimmäiset ulkomaan keikkansa päästyään Espanjaan ja Ranskaan kokeilemaan keikkakuntoaan.

Keskäkuussa olikin melkoinen kohokohta uralla kun pääsivät lämppäämään itseään Stray Catsiä Berliinissä. Heti keikan jälkeen basisti Arthie Trash sai kenkää ja tilalle tuli Dick Bart. Uusitulla kokoonpanolla Lota Red nappasi toisen ”Berlin Rock News” tapahtuman voittonsa.

Dick ei kauaa mukana heilunut, vaan 1991 hän lopetti ja tilalle tuli Michael niminen heppu. 

Lota Red kokoonpano nyt:

Jake- Kokoonpanomme on ollu muuttumaton vuodesta 1995 jolloin Sandy liittyi basistiksemme. Meillä oli välillä kaksi nuorempaa basistia joiden oli lähdettävä bändistä armeija palveluksen vuoksi. Joten päättelimme Sandyn olevan mitä parhain valinta basistiksi, sillä hän ei ainakaan joutuisi lähtemään armeijaan..heh. 

Tunsimme hänet jo muutoinkin pitkältä ajalta joten siinäkin suhteessa valinnassamme ei ollu riskejä. Sandyn tulo basistiksemme on ollut yksi parhaita asioita mitä Lota Red bändille on tapahtunut. Joten yhä tänä päivänä kokoonpanomme on siis: Jake (Vincent)-laulu, Marc- kitara, Ron- kitara, Sandy￾kontrabasso sekä Felix- rummut.

Paluu 2000-luvulle:

Mitkä sitten ovat heidän tärkeimmät musiikilliset vaikuttimensa.

Felix- Koko paketin pohjana on rehti ja klassinen 50-luvun rockabilly & rock’n’roll, joita kuuntelimme kun olimme lapsia..heh,heh. Jake soitteli punk rock bändeissä ja sitä kautta tulee vaikuttimia 70-luvun juurista. Marc teki jotain outoja rock/eighties juttuja ennen kuin liittyi bändiin. Ron ja minä olemme täysin menettäneet sydämemme rockabilly musiikille, eikä se tule koskaan poistumaan meistä. Ron diggailee myös 40-50 –luvun likaisesta blues stuffista ja minulle tippuilee vahvasti myös Johnny Cash.

Toisaalta olemme vahvasti myös innostuneita uusista bändeistä, varsinkin muutamista Englannista & Suomesta tulevista nimistä

 Tottakai näin monen vuoden jälkeen meidän oma soundimme on suurin innoittajamme juuri tällä hetkellä.

Ron- Emme koskaan ajattele niin, että nyt mixaamme tätä ja tätä tyyliä vaan heitämme omia ideoitamme ilmaan ja katsomme mitä niistä syntyy. On ollut aika hienoa huomata, että on joitakin nuoria bändejä, joiden soundi on kuulostanut ihan Lota Red musiikilta. Aika hullua, mutta hienoa. Juuri noin itsekkin toimein alussa, kun yritin kuulostaa millon Brian Setzeriltä ja milloin Cliff Gallupilta. Soundistamme tekee rikkaan ja värikkään juuri kaksi kitaraa joiden asiosta siitä tulee vahvempaa ja monipuolisempaa.

Sekalaista seurakuntaa:

Lähes 30 vuoden aikana vastaan on tullut monenlaista yleisöä. Millainen olisi ns perus Lota Red yleisö..

Sandy- Aika värikäs. Pitkäaikaisia faneja, uusia ihmisiä jotka kuulevat meitä ensi kertaa, välillä yleisöä joka saa ensikosketuksensa billy musiikkiin meidän kauttamme, totta kai rockabilly väkeä..jne. Aikaisemmin teimme myös isompia festivaali keikkoja tyyliin Psycho Rumble mutta jotenkin meille tuli sellainen olo, että meille sopii paremmin pienemmät keikat klubeilla ja vähän pienemmissä halleissa.

Uutta verta:

Sitä meidän scenemme tarvitsee kokoajan. Uusia kasvoja, uusia ideoita ja uusia tuulia. Saksassa on vahvaa imua ollut pitkään myös alamme keskuudessa, siellä on aika laaja kannattaja potentiaali..mistäköhän se johtuu..

Ron- Uusilla bändeillä ja ihmisillä on paljon paremmat mahdollisuudet saada itsensä esille näinäpäivinä . Ja saada tietoa eriasioista, jotka sattuvat kiinnostamaan. Tärkein juttu on kuitenkin yhä tavata juuri ne oikeat ihmiset, oikeassa elämmässä 0ja muutenkin tulla heidän kanssaan toimeen, vain näin uusia hyviä bändejä syntyy yhä lisää. Kaikkea ei voi onneksi vieläkään tehdä valmiiksi vain netin välityksellä.

Baseballs:

Kuten tiedämme Baseballs oli aika hottia kamaa juuri 2010 kun osa tämän jutun pohjana olevasta haastattelusta tehtiin. Joten olihan se selvitettävä miten Lota Red jäsenistö näki Baseballs ilmiön.

Marc- Huh, en todellakaan tiedä oikein miten suhtautua. Ei oikein minun juttuni..vain pelkkiä covereita, ei mitään omaa. Mukavaa 0ja rasvaista. Heh se on kuin ” junnujen softball”. Erittäin viimeisen päälle kiilloteltua hitti musiikkia. Huvittavinta on etteivät he edes soita itse mitään soittimia! No jokatapauksessa he ovat suosittuja. Kuulin juuri, että he saivat Emma palkinnon Suomesta ja Echo palkinnon täällä Saksassa. Todella mukavaa..hyvää onnea pojat (heh,heh)! Toinen listat rikkova top bändi Berliinistä siis!!

Vintage Tapes:

2010 kun haastattelua tehtiin ei ollut tiedossa uusimmasta levystä mitään. Joten siihen hetkeen kysymys pitkästä julkaisu välistä osui enemmän kuin hyvin napakymppiin.

Felix- Voitte olla varmoja, että uusi albumi tulee vielä. Viimeisin jonka olemme saaneet julkaistua on single ”Vintage Tapes” sveitsiläisen Sprinter Recordsin toimesta ja joitain kokoelma juttuja. En tosiaankaan tiedä miksi edellisestä ”Close To The Sun” 0albumista on vierähtänyt jo kymmen vuotta ilman uutta pitkäsoittoa. Meillä kuitenkin on paljon uutta materiaalia kasassa. 

Joten varmasti menemme tämän kesän aikana aloittelemaan uuden levyn tekoa.

Glam-Rockabilly:

Whaat?? Mitä se on…Mark Bolan heitolla vai mitä?

Jake- Heh ei todellakaan! Meikäläinen leikki vain sanoilla ja syntyi glam-rockabilly alalaji . Jos kuuntelette tarkaan, niin biisesitämme löytyy jippoja ja poimintoja joistakin melodisista biisesitä joita kuuntelin nuorempana, jotain Bowie juttuja tai sinnepäin. Jos niitä ideoita kääntää pikkaisen ja soittaa meidän tyylillä, niin sieltä voi havaita pientä glam kosketusta rockabilly biitin lomasta. 

Mutta se vaihtelee ja satunnaisesti voi kuulla sieltä täältä muttei joka biisissä. Tuo kaikki tekee tästä kaikesta niin kiinnostavaa kun mikään ei ole ihan niin selvää ja kuten Ron osuvasti sanoi:”mix it up!”

The Green Memphis:

Lopultakin tänä vuonna tuli uutta Lota Red matskua markkinoille ja millä tavalla he palasivatkaan takaisin levyrintamalle! Uusin tuotos on samalla ehkäpä parasta bändiltä tähän mennessä. Mitä tapahtui 2010-2015 vuosien välissä..

Marc-Vietimme todella paljon aikaa studiossa tehden The Green Memphis albumia. Teimme siinä sivussa myös muutamia keikkoja.

Otti tosiaan melkoisenajan ennkuin saimme kaiken valmiiksi. Onneksi levy-yhtö ei painostanut meitä mitenkään aikataulun kanssa. Joten suurin osa ajasta kuluneen viiden vuoden aikana meni levyn teossa.

3 käyntikorttia levylle:

Latigo: Marcin idea. Willi miksaus varmaan tuhansia eri tyylejä. Erittäin hieno biisi mielestämme laulua myöden. Jaken lyriikat potkivat perseelle ja lujaa!! Voit todellakin aistia täysin Latigo kaupungin tuoksun ja elämänmakuisen elämän, täynnä pelaajia, kuningattaria ja epätoivoisia äijiä toteuttamassa loputonta unelmaansa kullasta, onnesta ja rakkaudesta..

Reason: Ronin kirjoittama ja upea avaus levylle. Jake sai aika voimakkaan intensiiviset viestit ympättyä mukaan biisille myös..heh, heh. Olimme soittaneet biisiä monta kertaa jo livenä, mutta vasta kun levytimme sen niin silloin se todella kajahti tajuntaan ja lujaa!

Coma Girl: Oudot tunnelmat nappaavat kuulijan valtaansa biisin lyriikoiden ja soundien ansiosta. Yksi todellinen kohokohta lewyllä! Marc ja Jake kirjoittivat tämän yhdessä. Otti aikansa saada tämä veto valmiiksi, mutta kaikki siihen uhrattu aika kannatti joka minuutiltaan. 

Suomi:

Nauteimme todella paljon kun saimme tehdä lopultakin ensimmäisen keikkamme Suomessa 2010 niin monen vuoden puhumisen jälkeen se todella tapahtui. Lennot toimivat viimeisen päälle hienosti, ruoka oli mahtavaa, musiikki ja kaikki bändi todella upeita. Eddie Angel oli mahtavan hyvä! Ihmiset joka puolella olivat todella mukavia ja ottivat meidät hienosti vastaan. 

Toivottavasti voimme palata vielä jokupäivä.

Tie on kuuma:

-Yksi hauskimmista yllätyksistä keikkamatkallamme oli se kuumuus joka iski vastaan kun tulimme Suomeen. Emme todellakaan osanneet odottaa, että teillä saattaisi olla niin lämmintä. 

Kysymykseen elämästä keikkamatkoilla; onko paljo ilolientä ja naisia; tuli aika hauskanen vastaus..

Jake- Heh, hauska kysymys. Tottakai meillä on todella hauskaa joka reissulla. Joka kerta viinaa on enemmän ja naisia vähemmän..heh, hyvät wanhat päivät ovat takana, tiedäthän?! 

Rakastamme keikkamatkoja. ”Boppin’Around The World” , se on mottomme! Tiedättehän kyseisen biisimme?

Paluu tulevaisuuteen:

-Uuden albumin teko. Lota Red juhlii 30- vuotista taivaltaan 2017! Eipä olisi alussa uskonut että pääsemme näin pitkälle. 

Ron- Tulemme entistä rikkaimmiksi ja kuuluisimmiksi..hehheh! Rakastan rahaa. Se antaa varsin mukavan tunteen ja tuoksuu mukavalta. Tietysti tulla entistä tunnetummaksi Suomessa..se olisi todella mahtavaa!

Loppulätinät:

Rakennus: Lota Red olisi 50-lukulaisuutta henkivä post-modern rakennus sisustuksineen ja tyyleineen.

Maailmanlopun 3 biisiä: Huh todella vaikea sanoa..jotain mahti kamaa 50-luvulta luulisin, jotain punk rokkia tyyliin Ramones & tietysti Cashiä pitäisi olla. Ei pysty kyllä poimimaan mitään tiettyä kolmikkoa, sillä sen tehtyämme se muuttuisi heti.

Lota Red jatkaa siis tasaisen varmaa kulkuaa kohti 30 vuotis juhliaan, samana vuonna kun Suomi juhlii 100 vuottaan ja jotkut ensimmäistä puolikastaan Suomen iästä. The Green Memphis kantaa siihen asti kun saamme kuultavaksemme uutta Lota Red matskua. Maailma olisi yhtä värikästä bändiä köyhempi ellei Lota Red olisi aloittanut taivaltaan 1987. Kiitos siitä.

LOTA RED DISCOGRAPHY:

Albumit:

”Five Graves To Cairo” Mental Disorder Records MADCD001 

1994

“Rampage” Planet Records PLP017 1995

“Close To The Sun” Crazy Love Records CLCD6467 2000

“The Green Memphis” Wolverine Records 2015

7” & 12” :

“Doomsday” 12” Mental Disorder Records MAD007 1994

“The Vintage Tapes” 7” Sprinter Records LANE8 2004

Lota Red yhtyeen loppuajan tarina, aivan liian aikaiseen ja surulliseen Jaken menehtymiseen asti luvassa piakkoin.