Cosmic Cockfish Jukebox

           COSMIC COCKFISH JUKEBOX

Cosmic Cockfish Jukebox on itselleni ollut aina bändi, joka herättää tekemisillään suuren mielenkiinnon! Miksikö, saattatte kysellä siellä näyttöruutujenne takana? Koskapa he eivät hiitele käytettyjä latuja, vaan tarpovat läpi erämaiden umpihangessa sitä musiikin graalinmaljaa etsien.

He tekevät vahvasti omaa musiikkiaan raja-aidoista välittämättä; onneksi niin; sillä lopputulos on vain ja ainoastaan meidän kuulijoiden voitto. Juuri sitä scenemme tarvitsee armon vuonna 2022. Uusia ideoita, raikkaita tuulia ja melodisesti hyvin soivaa musiikkia ottaa aina ilolla vastaan.

Syy miksi tartuin juuri nyt kyseiseen bändiin on se, kun kuulin Jungle Recordsin bossilta heidän tehneen uutta demoa ja vieläpä kuullostaneenkin hyvältä. Olin yllättynyt, koskapa heistä en ollut aikoihin kuullut mitään. Reippaana nuorena miehenä otin hetimiten yhteyttä Kujasen Juhaan ja pommitin kaikenmaailman hölmöillä kysymyksillä. Vastauksia ja demo biisejä tuli reippaaseen tahtiin , siitä nöyrä kiitos. Itse vain olen ollut sen verran kesästä hurmoksessa, että vasta nyt vasta pääsin näiden kesäkuun kysymysten kimppuun ja vastauksia tänne suoltamaan. Toki laitoin vielä heidän ilokseen lisäkysymyksiäkin sunnuntain ratoksi.

Äänessä bändin puolesta ja bändin demokraattisella äänellä Juha Kujanen, jota loppupuolella täydentää asiantuntemuksellaan säveltämisen ja biisien saloista laulaja kitaristi Ville Komulainen ansiokkaasti.

Elikkäs avaappas meille pikkaisen tuota demosessiota. Mitä, missä, milloin ja ennenkaikkea ketkä ?

-Demon nauhoitukset tehtiin syksyllä 2021 Kuopiossa. Sen piti olla vain ns.treeninauha, jossa testataan kappaleiden sovituksia. Biisit soitettiin livenä kerralla sisään ja homma toimi niin hyvin, että päätöksellämme Hanna sai nauhoittaa Helsingissä taustalaulut ja koskettimet päälle. Pari pientä over dubbia suoritettiin eri sessiolla Kuopiossa vuoden 2022 puolella. Demon nauhoittamiseen käytimme yhden lauantain. Jälkikäsittelyyn käytimme tuhottomasti aikaa, johtuen ennen kaikkea siitä, että Hanna Hush albumin teko oli samaan aikaan työnalla ja me molemmat siinä kiinni. Lisäksi annoimme miksaajalle vapaan aikataulun.

Kuuleman mukaan biisejä ei mitenkään vartavasten valittu juuri demollen sattuivat vain olemaan silloin treenilistalla, kun nauha pyöri.

- Kokoonpano ei juurikaan ole muuttunut. Kitaristi on "uusi". Jukkiksen menehdyttyä 2011 Harri Salmi liittyi mukaan. Hänen jättäydyttyään pois Juho Lappi liittyi uudeksi kitaristiksi kokoonpanoon. Eli tällähetkellä kokoonpanomme on : Ville Komulainen- kitara & laulu, Juha Kujanen- kontrabasso, Juho Lappi- kitara, Erno Vainanen- rummut sekä Hanna Hush- taustalaulut & kiipparit & piano.

2007 saitte debyyttinne "One Behind, Another Ahead" ulos Jungle Records (www.junglerecords.fi) yhtiön toimesta. Kerroppas siitä pikkaisen ja mitkä fiilikset siitä nyt näin vuosien jälkeen.

-Itselläni on näin jälkikäteen siitä pikkaisen ristiriitaiset tunteet. En ole sitä hirveästi kuunnellut vuosien varrella. Toki hienoa, että se tehtiin, koska se jäi jukkiksen viimeiseksi levyksi. Toteutus olisi kuitenkin saanut ja voinut olla parempi. Aika hutiloiden ja säätämällä se tehtiin DIY meiningillä. Raaka ja paljon kompromisseja sisältävä tuotos se on, mutta tulipahan tehtyä.

-Luulin teidän olleen telakalla, mutta kertomasi mukaan näin ei ollutkaan ?

-Mielestäni emme olleet koskaan ns.telakalla. Tämähän piti olla vain yhden keikan projektibändi alkujaan. Kasattiin monesta eri psychobilly bändistä kasaan kokoonpano. Kyseisellä keikalla olimme cover bändinä, joka yleisön toivomuksesta soittelisi klassikoita lävitse. Siitä tulee nimessä oleva "jukebox". Lisäksi yhdelle keikalle piti vain keksiä joku nimi bändille, joka sitten kuitenkin jäi elämään. Heh, sen kyllä huomaa ettei harkintakyky silloin ollut kovin pitkänäköistä.

Olemme kuitenkin olleet lähes päivittäin yhteydessä, vaikka asummekin eripuolilla Suomea. Se on yksi syy miksi toimintamme on niin hidasta. Treenejä ja yhteisaikaa todella harvoin. Lisäksi on normi arkielämän aikaa vievät jutut perheenlisäyksineen sun muineen, jotka vievät aikaa ja vähentävät näin harrastustoimintaan käytettävää aikaa.

Tässä onneksi nykyajan teknologia on tullut helpottamaan ajankäytön ongelmia. Etänä on hyvä harjoitella ja säätää asioita. Olen aina sanonut, että CCJ on paljon enemmän kuin vain pelkkä bändi meille.

Allekirjoittanut voi kyllä tähän todeta, että tuon kyllä huomaa yhteis soitossa.

-Voisitteko vielä pikkaisen purkaa arviossa olevien demo biisien ideat ja fiilikset miten ne syntyivät:

Biisit syntyy jos on syntyäkseen. Vanhimmat raakileet on kiertäny matkassa yli 10 vuotta, ajan kuluessa ne on sitten jalostunut biiseiksi. Toisaalta sitten hittiä pukkaa nopeammallakin tahdilla. Demon tummanpuhuva ska-biitin soitin kerran kotona läpi ja treeneissä sovitettiin ja se oli siinä. Biisien ideat ja lyriikat on osittain elettyä elämää (ei minun)tai ainakin joku kosketuspinta todellisuuteen, tarinat ja lainit on uskottavampia kun niillä on edes pieni pohja. Elämä on yleensä fiktioo ihmeellisempää joten sieltä löytyy täytettä taiteeseen. (Ville)

Biisit tehdään porukalla treeniksellä, jonkun idean toimiessa ”taikinajuurena”. 

Fiilikset on menny treeniksellä noin 10v samoja rakenteita pyöritellen. Välillä unohtaen ne. 

Ei mitään reseptiä tekoprosessa kuitenkaan. 

Palapelejä eri riffeistä, ei sääntöjä, ei ”genrerajoituksia” sanat kirjoittaa Ville muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

-Onko teillä juurikin tuossa biisien teon tyylissä ketään joka olisi sellainen jolle nostatte hattua.

Ei tule mieleen kuin Primuksen Les Claypool. Mielenkiintoinen persoona ja ura kaikinpuolin. Tekee todella omalaatuista musiikkia, ei kumarra kuvia ja hankkii sillä vielä elannon. Musiikkibisneksessä näitä on harvoin, ihmisiä jotka käsikirjottaa kokonaisuudessaan oman tekemisen ja nauttii arvostusta. (Ville)

-Missä muissa bändeissä olette vaikuttaneet ennen ja juuri tällähetkellä olevat bändit.

(Juha)

Ennen: Cellar beast, Rebound. 

Nykyään:  Hanna Hush

(Erno)

Ennen: Skeltrix,Lost Boys, Deep Six, Cheetahmen.

Nykyään: Knuckles, Electric Teds, Klingonz.

(Ville)

Ennen: Toxocaras

Nykyään: Hasta la Vista Social Club (basso)

(Juho)

cover-bändeissä ja parissa isommassa konserttikokoonpanossa.

(Hanna)

Hanna Hush, cover bändejä

-Olemassa olonne aikana miten musiikki bisnes ja tapahtumat ovat kehittyneet/muuttuneet.

Tapahtumat ovat paremmin organisoituja ja teknisesti toimivia. Pienemmät keikkapaikat ovat myös tsempanneet tekniikkaan. Yleisö on vanhentunu. 

Musabisnes on nykyään liian pinnallista ja kertakäyttöistä. Muusikoiden tulot enemmän keikkamyynnistä ja merchistä ku levyistä. Digijulkaiseminen vienyt tilaa fyysisiltä vaikka onneksi on vielä alan harrastajia jotka ne fyysiset haluaa ja koko levyt. Tahti nopeutunut ja nykyään julkaistaan monesti sinkkuja kokonaisten sijaan. Toki onni tässä genressä se että ei mennä valtavirran mukana ja edelleen kokopitkät ja levyt halutaan ostaa. Sosiaalisen median merkitys ihan eri sfääreissä kuin 10 vuotta sitten. Haasteena pysyä mukana kehityksessä ja samalla pitää perinteet kunniassa. 

Onneksi business puoli ei kiinnosta CCJ:ssä juuri ollenkaan. Ei tällä musalla rahaa tehdä muutenkaan. Keski-ikästen musiikkiharrstus. 

Mitä lupa odottaa vuodelta 2022:

-Meidän osalta olisi studio sessarit kokopitkän lätyn mittaisesti! Toivotaan että aikataulut osuu ja potkastaan homma käyntiin pian.

-3 Suomi bändiä jotka tulisi nähdä livenä:

Saat enemmän: Bullet Biters, Alamaailman Vasarat, Melrose, Trio Töykeät, Gallows Dance, Stam1na, Flaming sideburns.

Menkää ihmiset livekeikoille! 

-Biisi joka kuvastaisi bändiänne:

Esa Pakarinen. Lentävä kalakukko

DEMO:

Break The Curse, Deep Inside, Do You Feel The Same, Dont Pull The Break, Playground.

Pakko sanoa, että Cosmic Cockfish Jukebox pääsi yllättämään tällä demollaan erittäin positiivisesti. Ensinnäkin, että sellainen yleensäkin tuli pitkän hiljaisolon jälkeen ja ennenkaikkea kuinka piristävä ja mielenkiintoinen se on tämän päivän normi tarjontaan nähden.

He ammentavat mitä hienoimmalla tavalla omasta laajasta musiikkillisesta aarreaitastaan helmiä surutta sieltä ja täältä, saaden silti kokonaisuuden kuullostamaan täysin itseltään.

 "Break The Rules" heittää pöytään heti näitä totuuksia maukkailla soundeilla soivalla 2020-luvun rokkaavan punkahtavalla reippaalla rallilla. Pikkaisen olen aistivinani Francine sävyjä, joita taasen he ovat lainailleet Green Day/Offspring/Living End suunnalta. Nimensä puolesta biisi sopisi bändin motoksi, sillä juuri sitä he tekevät omalla musiikillaan. Itsessään sanoma on tummanpuhuva kemikaaleineen sun muineen. Tyylikäs avaus demolle. Nappaa heti syleilyynsä.

Letkeämmillä soundeilla eteenpäin soljuva "Deep Inside" nostaa esille myös oikeutetusti Juha Kujasen mallikasta kontra soundia. Yksi seikka mikä on vahvasti ärsyttänyt monen tämän päivän billy bändin keikoilla ja levyilla on juurikin miten heillä kontrabasso soi. Yleensä se on puuduttavaa länkytystä, mutta CCJ on ohittanut tämän suodenkuopan tyylillä. Biisi pitää sisällään maukkaita eri elementtejä, siksipä se kasvaakin kokoa ajan kuuntelu kertojen lisääntyessä.Hanna Hush koskettimineen vie biisiä lisää omiin ulottuvuuksiinsa. Kaiken täydentää Villen pikkaisen rohea laulu ja kuulas kitarointi. Toimii. Johtuuko niistä letkeistä kohdista ; vai mistä; mutta kyllä vaan billy soundi lyö kaiken muun kanssa kättä tyylikkäästi.

Koskaan ei anneta periksi julistaa "Deep Inside", joka on aika paljon hengeltään avausraidan "Break The Rules" tyylinen. Itselleni näiden biisien elämänmakuinen ja elettyä elämää ruotiva katu-uskottava kerronta viehättää. Usein tarinat biisien takana vain lisäävät tasokkaan soiton tasoa ja niin käy tälläkim kertaa. 

Rosoa ja rock asennetta lyödään tarjolle "Don't Pull The Break"  sopivan rankalla ja suht nopealla.  vedolla, jossa tosin löytyy myös omat hiljentymis kohtansa. Näen sielunisilmin miten tämä saa jengin bailaamaan keikoilla. Nauttii kyllä itse toisten ihmisten taidoista ja ennenkaikkea miten niitä yritetään mitata ulos parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla kuitenkin läpikuultaa vahva ystävyys ja soittamisen riemu.

Jumakleisson sitten melkoinen pommi loppuun, joka saa tälläisenkin vanhan rockin bones ukon lantionkin jo hytkymään aivan huikean "Playground" biisin tahdein. Maailman ensimmäinen Agents meets reggae meets 2 Tone meets rockabilly ralli. Kertakaikkiaan aivan huippu lopetus demolle, joka jättää näläisenä odottamaan tulevaa. Juhon ja Ernon omilla tonteillaan tekemä takuuvarma ja tyylikäs työskentely mahdollistaa demon soundillisesti kovan tason ja niin hienosti yhteen soivan kosmisen bändin.

Kiitos bändille, että soi minulle mahdollisuuden tämän tuotoksen ruotimiseen. Hymy ja hyväolo on kyllä ollut läsnä joka kerta tätä kuunnellessa. Ehdottomasti soisi saavan laajempaakin huomiota.

Tottakai aina löytyy kaiken näköistä viilaamista ja säätämistä, mutta ainakin tämän perusteella varsin hyvällä tiellä Cosmic Cockfish Jukebox on.

Ps. Onneksi joku muu näkee hölmöt kirjoitusvirheet, kun itse niitä ei näimmä kykene näkemään👍🙈Nyt niitä on yritetty korjailla.