SHAKIN' PYRAMIDS / VELONINOS

 EI MIKÄÄN PYRAMIDII HUIJAUS: VELONINOS 

Kaikki muuttuu:

Mikään ei ole pysyvää ja maailma muuttuu omissa sykleissään, elämän jokaisella osa-alueella. Tottakai on poikkeuksia, jotka vahvistavat näitäkin sääntöjä.

70-luvulla musiikki maailma muuttui valtavalla tahdilla huume huuruisesta proge rokista suoremman rock’n’rollin suuntaan. Rock’n’Roll Revival järisytti varsinkin Britanniaa. Pian seurasi valtaisalla ryminällä Punk musiikin esiinmarssi tuoden oman jännän lisänsä musiikkilliseen maailmaan. Kaikesta tästä kehittyi vuosilukujen (70-& 80) taitteessa huikea psychobilly boomi ja kaiken tämän mylleryksen keskellä omaa musiikillista uraansa starttaili ryhmä Skotti kolleja.

Davie: Rock’n’Roll tarina oli yhä valmiiksi kirjoittamatta, joten 70-ja 80-luvuilla oli paljon jännittävää musiikkia tarjolla meidän iloksemme. Meitä innosti kovasti punk väen ”tee se itse” meininki, indie yhtiöiden esiinmarssi. Tottakai Stray Cats avasi paljon uusia ovia musiikin suurkuluttajille uskomattoman hienoilla 50-luvun soundeillaan. Yksi suunnannäyttäjistä oli ehdottomasti Dave Edmunds, jonka biisi valinnat , tuottamisen tyyli ja tekniikka sekä ihan oma ”slap back twangin’” sound soivat sulosävelinä korvissamme. Emme kerta kaikkiaan voineet olla innostumatta tästä kaikesta.

Kuten niin moni muukin niin myös nämä tulevat Pyramids herrat nauttivat suuresti alkuaikojen rock’n’roll/rockabilly soundista. Diggaillen Sun Records aikaista Elvistä myös Gene Vincent, Eddie Cochran, Carl Perkins sekä Jerry Lee Lewis vilahtavat keskusteluissa taajaan. He pyrkivät tehokkaasti syventämään tietämyystään rockabilly musiikista lukuisten sen aikaisten kokoelmien kautta.

Sukellus kosteille nummille:

Jotta pääsemme alkujuurille on meidän matkattava aina Skotlannin Greenock nimiseen kaupunkiin, josta kaikki sai alkunsa.

Davie:  Olemme kaikki alkujaan kotoisin Greenockista. Päästyämme lukiosta 70-luvun alussa minä(Davie Duncan-harppu & laulu), Jim (James G.Creighton- akustinen & sähkökitara &Laulu) ja Kenny (”Railroad” Ken McLellan-akustinen kitara&laulu) altistimme itsemme täysin kaikelle uudelle. Olin soitellut rumpua yhdeksän vuotiaasta säkkipilli bändissä, joten minulla oli aika vahva Keltti musiikki tausta. Jim oli soitellut kitaraa niin kauan kuin minä olin hänet tuntenut. Hän oli aina valmis soittamaan missä tahansa koulubändissä ja jopa clubeilla ansaitakseen muutaman kolikon. 

Jim ja Dave perustivatkin oman koulubändinsä joka rokkasi ja rollasi mutta epäilevät itse nyt kuulostaneensa kamalilta.  70-luvun loppupuolella Lontoon kirkkaat valot kutsuivat Jimä. Rannalle jäänyt Dave ei jäänyt murheissaan nyyhkyttämään vaan reippaana musiikonalkuna potkaisi serkkunsa kanssa pystyyn Cuban Heels trion.

Davie: En vielä tuolloin tuntenut Kennyä, mutta tiesin hänet. Hänen ystävänsä juttelivat isosta kaverista joka aina kaikissa mahdollisissa tilanteissa kurittaa sähkökitaraansa tunteja. Kenny saattoi tosiaan aloittaa aamusta äitinsä kellarissa jammailun kavereiden kanssaan ja lopettaa joskus yön hiipiessä.

Lontoo:

Elämä on täynnä ihmeellisiä sattumuksia jotka johtavat yllättäviin tapahtumiin ja tapaamisiin. Kenny oli muita vanhempi, eikä koskaan olisi ketään voinut uskoa, että muutaman vuoden kuluttua he tapaavat  500 mailin päässä ja vieläpä perustavat bändin joka tulee antamaan vahvan oman leimansa rokki-musiikin historiaan.

Kenny ilahtui kuullessaan Jimin muuttaneen Pohjois-Lontooseen Siitä alkoivatkin viikonloppu jammailut asiaankuuluvine juominkeineen. Kuin napakymppinä juttuun oli Davien muuttaminen Lontoon Wood Greeniin, jossa kolmikko alkoikin pitää viikonloppuisia jammailu sessioitaan. Pikkuhiljaa  soitto alkoi olemaan muutakin kuin riemu ja ratto juominkien iloksi ja tulevaisuuden tavoitteet alkoivat pikkuhiljaa avautumaan heille selkeämmin.

Kenny: Jim oli tuttu jo kotikonnuilta ja Davie tuli tutuksi meidän jammailu sessioissa Lontoossa. Ilman mitään sen kummempia suunnitelmia pidimme viikonloppuisin yhdessä hauskaa soittelemalla biisejä rockabilly kokoelmilta akustisten kitaroiden ja huuliharpun voimalla. Gene Vincent, Crazy Cavan, George Thorogood, Pirates, Rock’n’Roll Trio sekä Hank Williams olivat myös meidän jamitteluiden kohteina.

Lontoo tarjosi herroille mitä parhaan alustan uusien ja mielenkiintoisten bändien live kunnon katsastamiseen, samalla yhdeksästä – viiteen normaali arki söi miestä ja alkoi ottamaan pannuun. Pikkuhiljaa kesää kohden mentäessä kaikki alkoi näyttämään yhä kirkkaammalta Skotti rokujen silmissä.

 Samaan aikaan Skotlannissa Laurie Cuffe (Soittanut myös Aussi bändi Saintsissa sekä Glasgown One OClock Gang bändissä) soitteli kitaraa  edelleen Cuban Heels bändissä, josta Davie oli lähtenyt muuttaakseen Lontooseen. Shug Jamieson (soitellut myös Kingpins rytky blues orkassa) rummutteli erilaisissa baari bändeissä välillä soitellen myös kitaraa ja bassoa niissä yhteyksissä.

Kenny: Ajatus kaiken jättämisestä taaksemme ja toteuttaa unelmamme muusikoina alkoi näyttämään yhä paremmalta . Olimme innoissamme ideasta mennä kaduille soittamaan. Kaipasimme kovia haasteita ja saimme todellakin niitä kaduilla.

Shakin Pyramids hidas syntyvaihe tapahtui jammailu asteelta bändiksi 1978-79 aikana ja katujen kutsu kävi seireenien tapaan vastututtomaksi , joten Kenny, Jim & Davie lähtivät toteuttamaan unelmiaan. 

Kolikoita hattuun:

Shakin’Pyramids oli monella tapaa oman tiensä kulkija. Legenda on kertonut heidän nouseen maineesee katusoittamisen kautta ja tällä kertaa todellisuus onkin tarua ihmeellisempää, sillä juuri näin he tekivät oli sitten kyseessä Lontoo tai Glasgow tai joku muu mesta Brittein saarilla, niin hyvällä tuurilla saatoit nähdä Shakin Pyramidsien soittavan kaduilla. Voitte vain kuvitella miten he herättivät huomiota menevällä rokkauksellaan, kun ennen heitä katusoittajat olivat olleet epämääräisiä pitkätukkia ihme biiseineen.

Davie: Hyppäsimme junaan soittimet mukana ja viihdytimme matkustajia jo junassa. Saimme yleensä todella miellyttävän vastaanoton.

Patonkia ja baskereita:

Tarina saa entisestään lisää väriä kun he todellakin jättivät Lontoon taakseen . Sen pitempään ihmettelemättä kolmikko osti vain menoliput yli kanaalin kohti Normandiaa soittimineen. He saapuivat Dieppeen, samalla tajuten olevansa lähes rahattomia . Saadakseen ruokaa ja yösijan piti kadulla todellakin onnistua. Hattua pitää nostaa ihmisille, jotka unelmia tavoitellessaan toimivat näin rohkeasti omaan osaamiseensa luottaen.

Jim: Dieppestä pääsimme lopulta Pariisiin jossa Pompidoun alueella puskimme urakalla keikkaa kolme viikkoa kaduilla ja eri kahviloissa. 

Katusoittajien matka jatkui Etelä Ranskaan, jossa heillä menikin koko loppukesä 1979. Pyramids kolmikko on yhä edelleen todella otettuja kuinka ystävällisiä ihmiset olivat heille koko reissun ajan ja tuntui kuulemma todellakin, että olivat oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. 

Jim: Olimme todella onnekaita, kun kohtasimme niin paljon hienoja ihmisiä Ranskassa olomme ajan. Soittamisemme upposi niin hyvin kuulijoihin ettei meidän tarvinnut kertaakaan myöskään nähdä nälkää tällä seikkailulla. 

Settiin oli ilmestynyt jo edellä mainittujen nimien lisäksi vahva Dave Edmunds & Everly Brothers vaikutus. Myös Cochran Brothers väritti lisää heidän mainiota soundiaan.Juuri tuolla varmaan kehittyi myös heidän taituruutensa biisien upeaan rakentamiseen pala palalta kohti omaa erottuvaa soundia. Letkeys,soittamisen riemu ja tanssittavuus todellakin elää Shakin Pyramids biiseissä.

Pyramids soundimaailman syvin olemus:

Heidän kanssaan yhtä aikaa koko rockabilly musiikki oli myllerryksen kourissa ja uusia mielenkiintoisia bändejä tuli yhtenään esille , mutta siinä ryminässä Shakin’Pyramids ei jäänyt jalkoihin vaan pysyi pinnalla helposti tasokkailla biiseillään ja osaamisellaan.

Davie: Jim & Kenny todellakin olivat mahtavia akustisten kitaroidensa kanssa, soitimme hyvin yhteen ja kaikesta tästä syntyi enemmän kuin toimiva paketti. Meillä todellakin oli itseluottamus kohdillaan, elämää sykkivää energiaa ja rakkaus musiikkia kohtaan.

Biisit lähtivät syntymään eri ideoista, jollain oli joku rytmi, melodia tai riffi mielessä ja siitä sitten lähtivät hakemaan sopivia harmonioita biisille. Yleensä Davie laittoi lyriikoita ojennukseen, niin lopulta ne saatiin kasaan kun koko kolmikosta alkoi tuntumaan tarpeeksi hyvältä. Luomisprosessi oli selkeää luomua ja sponttaania ei sitä tarvinnut väkisin synnyttää.

Hellfire Club & Ali Mackenzie & Cuba Libre:

Shakin Pyramids ihan ensimmäinen äänitys session oli Hellfire Club nimisessä mestassa. Vaikka itsellä olisi kuinka taitava sävelkorva ja tietämys omasta tyylistä, niin aika usein ulkopuolinen tuottaja osaa katsoa biisejä pikkaisen eritavalla ja niin niistä yleensä saadaan paras teho irti kun yhdessä tarkalla korvalla ja kovalla tunteella biisejä rakennetaan. Ali Mackenzie otti tuottajan vastuullisen pallin vastaan ja yhdessä Pyramids herrojen kanssa rakensivat todellakin jotain uutta ja omintakeista, joka hurmaa yhä tänä päivänä.

Ranskassa vietetty aika oli sorvannut pahimmat rouheet pois soitosta ja oma tyyli oli saanut kehittyä ja kypsyä rauhassa pikkuhiljaa jalostuen kohti lähes täydellistä musiikkielämystä.

Jim: Ali tuli tutuksi yhteisellä kiertueella Cuban Heels bändin kanssa, jonka rumpalina hän toimi. Hän tykästyi uusiin biiseihimme ja kun palasimme kiertueelta takaisin Skotlantiin hän ehdoitti meille yhteistyötä.

Alin ajatuksena oli pistää pystyyn indepent levymerkki julkaisten sinkkuja ja eepeitä (Cuba Libre). Shakin’ Pyramids kuului myös tuolle toivelistalle. Ensimmäinen sessio Hellfire Clubilla oli Pyramids triolle jännittävä paikka, sillä koskaan ennen he eivät olleet ajatelleet mitenkään vakavasti äänitysjuttuja. 

Glamour oli kaukana sillä Hellfire Club sijaitsi karulla ja pahamaineisella alueella keskustassa tumman puhuvassa lähiössä erään rakennuksen kellarissa.

Jim: Tekniikasta ja äänityksestä vastaavalla David Hendersonilla oli vanha neliraita nauhuri, nahuri kaikulaatikko ja kasiraita mikseri eli aika peruskamaa siihen aikaan. Kahdessa tunnissa äänitimme ja miksasimme ”Reeferbilly Boogie”, ”Wake Up Little Susie” sekä ”Harmona Lisa” biisit. Meno oli todellakin primitiivistä ja Ali oli vauhdissa nappuloidensa takana tehden soundista vieläkin toimivamman. Kuukaudessa  single julkaisu(1980) oli Viikon Single New Musical Express lehdessä ja sai hienosti soittoaikaa paikallis-ja valtakunnallisilla BBC- radiokanavilla. Heh tämän jälkeen Alin puhelin alkoi käymään kuumana lukuisista soitoista johtuen.

Askel ylemmäs:

Alin aika alkoi olla kortilla, sillä hänen oma bändinsä äänitti juuri debyytti albumiaan ja samalla ”Reeferbilly Boogie” menestys vaati suorastaan pikaisesti uutta julkaistavaa levyä. 

Kenny: Lähes pennittöminä meidän oli äänitettävä koko ”Skin’Em Up” debyytti albumin materiaali minimaalisessa ajassa.  Toiveissa oli päästä johonkin isoon levy-yhtiöön, jotta voisimme viimeistellä debyytin kunnolla julkaistavaan muotoon.

Se ei käynyt niin helposti vaan vaati kolmikolta valtaisaa jalkatyötä ja menemistä mukavuus alueen ulkopuolelle myyden itseään ja soitellen nauhoja kaikille levy-yhtiö tyypeille jotka halusivat edes kuunnella nauhat. 

Kenny: Lopulta iso kala jäi verkkoon, kun pääsimme Virginin Richard Bransonin kanssa saman pöydän ääreen ja vieläpä antoi mahdollisuuden soittaa nauhamme. Hän innostui niin paljon, että halusi heti meidät Virginille.  Ali ja Branson pääsivät lisenssi sopimukseen kaikista Cuba Libre nauhoista ja niiden julkaisemisesta Virginillä. Se oli meille kaikille paras mahdollinen diili siihen hetkeen.

Otetaanpa trippi:

Ekaksi singleksi tulevalta ”Skin’Em Up” albumilta mudostui ”Take A Trip” josta muodostui pienoinen hitti Englannissa kuten myös Suomessakin. Biisi on pikkaisen myös herättänyt keskustelua mistä se lienee kertovan?

Davie: Ihmiset todellakin luulivat sen kertovan ihan täysin kokonaan ACID tripistä, mutta se olisi ollut aivan liian päivän selvää. Biiseissä pitää olla magiaa ja erikoukeroita ettei niitä ole liian helppoa ”lukea”.

Taustalla taisi kuitenkin olla Hitchcockin mustavalko leffa jota Davie katseli. Kuin tilauksesta Jim & Kenny saapuivat jälleen kerran jammailemaan ja tapailivat tulevan ”hitti” biisin sävelmiä Hitchcockin vaikutteiden alaisina.

Davie: Leffassa päänäyttelijä joutuu pakenemaan kapungista nopeasti , huomatakseen vain joutuneensa junaan toisen karkulaisen kanssa joka janoaa vapautta. Seuraa paljon uhkauksia, pelkoa, jännitteitä ja mielen peliä..kaikesta tästä syntyi ideat ”Take A Trip” biisiin, josta samalla tuli ”Skin Em Up” debyytti albumimme ensimmäinen biisi. Biisi laitettiin purkkiin parilla otolla. Minä lauloin ja hoidin virvelin, Jim laulu ja sähkökitara (Guild Starfire Bigsby Vibratolla), Kenny laulu ja akustinen kitara (Old Gibson J200) sekä ystävämme Nick Clark kontrabasso. Ali MacKenzie tuotti session CA VA studiolla West Regent kadulla, Glasgowssa.

Kaduilta klubeille:

Kaduilta saadulla itseluottamuksella Shakin’Pyramids valloitti uusia faneja letkeän iloisella soitollaan myös klubeilla ja stadioineilla. Dingwalls Dancehall, The Marquee, Hammersmith Palais, Edinburgh Niteclub, Royalty Ballroom, New York Ritz piirtyivät monien muiden mestojen tavoin Pyramids trion keikka ceeveetä täydentämään.

Davie: Emme todellakaan olleet tarkkoja missä soitimme. Meistä oli vain hauskaa päästä soittamaan täysin erilaisissa ja eri kokoisissa mestoissa uusille yleisöille. Saimme kunnian lämpätä mm. Dave Edmundsia, Fabulous Thunderbirdsejä ja festivaaleilla U2 bändiä. Tämä oli yhtä juhlaa meille, olimmehan heidän kaikkien faneja jo ennestään.

Tie vei miehiä myös Brittilän lisäksi reippaasti yli Ison Lätäkön Kanadaan ja Jenkkilään. Yksi suuri elämys kuuleman mukaan yhteinen kiertue Shakin Stevensin kanssa.

Davie: Stevensillä oli huikea taustabändi jota vahvistivat Micky Gee kitarassa ja Geraint Watkins pienossa. Isoimman yleisön saimme Men At Work keikalla Kanadassa, todellakin ikimuistoinen keikka. Parhaita hetkiämme oli tietysti yhteistyö Lonnie Doneganin kanssa.

Mustat lasit & Solidaarisuusliike:

Kuten kaikki tietävät, niin Rautaesirippu ei paljon vapaana liehunut Kylmän Sodan aikana, eikä varsinkaan päästänyt pahemmin länsimaista hapatusta pilamaan Idän ihmemaita,  jota jotkut jopa oikein kutsuivat paratiisiksi.

Shakin’Pyramids rikkoi näitäkin rajoja ja oli yksi harvoista tuon ajan länsimaisista rock- bändeistä joka pääsi jakamaan rockin rajatonta riemua rautaesiripun taakse Puolaan toukokuussa 1981. He palasivat juuri Puolasta keikalle Kelvingrove Free Music festivaaleille Glasgowssa 24. toukokuuta 1981. Josta Raucous Records julkaisi ”Reeferbilly Blowout” live-cdn 2001.

Kenny: Olimme keikalla Lontoossa ja kiinnitimme yleisön joukossa huomiomme kahteen tuimaan mustalasiseen kaljuun mieheen salkkuineen. Heh he näyttivät ihan palkkatappajilta! He vakuuttuivat niin keikastamme, että tekivät tarjouksen keikkamyyjälemme. Sopimus syntyi ja näin menimme kahden viikon kiertueelle Puolaan. Soitimme 12 keikkaa kahdessa viikossa. Muutoksen aika teki alkuaan silloin Puolassa oli havaittavissa pienoista kommunismin pirstaloitumista ja Lech Walesan Solidaarisuusliikeen esiinnousua. Selvästi aisti, että jotain oli tapahtumassa. Kaikkialla oli iltaisin ulkonaliikkumiskielto. Yleisömme oli suurimmaksi osin nuorisoa, jotka todellakin nauttivat musiikistamme. Tottakai armeija oli joka keikalla  tarkkailemassa meitä ja nuorisoa. Nuoret todellakin halusivat kipeästi muutosta Puolaan . He olivat kyllästyneet jonottamaan ruokaa ja kaikkeen vahtimiseen valtion taholta. Oli etuoikeus meille nähdä ja kokea noita historian hetkiä.

Skiffle soikoon:

Edellä on tullut jo moneen otteeseen varsin selkeäksi kuinka avarakatseisia ja uusiin haasteisiin tarttuvia nämä Skotlannin rokkarit olivat. Yksi heidän uransa hienoimpia hetkiä oli mielenkiintoinen yhteistyö Britannian skiffle mestarin Lonnie Doneganin kanssa vuoden 1981 loppupuoliskolla. 

Edellä jo mainittu Kelvingrove Free Music festivaali näytteli Puolan keikan lisäksi tässäkin rooliaan vahvasti. Sillä BBC Skotlanti kuvasi juuri kyseisen keikan dokumenttiaan varten Skotlannin rock musiikista eri vuosikymmeniltä.

Lonnie oli omalta osaltaan mukana dokumentissa hänen Skiffle päiviensä vuoksi. Kertojana dokumentissa oli BA Robertson taiteilija jumalan lahjasta tai ihan vain omien taitojensa vuoksi. 

Davie: Se oli todellakin Robertsonin idea saattaa meidät yhteen dokumentissa. Virgin Records innostui tästä ja halusi julkaista meidän yhteisen EP-vinyylin. Menimme tapaamaan Lonnieta idean kanssa, vaikkemme olleet itsekkään varmoja koko jutusta. Tottakai meillä oli joitain hänen levyjään ja tiesimme hänen vaikutuksen Brittiläisen rockin historiassa. Lonnie oli todellinen herrasmies ja alansa ammattilainen. Vaikkemme voineet vaikuttaa äänitysten kappaleisiin, niin siitä huolimatta ne olivat mielestämme varsin onnistuneita.  Olimme pikkaisen pettyneitä . kun eräässä dokumentissa muutama vuosi sitten hänellä ei ollut mitään positiivista sanottavaa noista sessioista tai mitään muutakaan jolla olisi merkitystä.

Levy-yhtiön paine:

Liian usein levy-yhtiöt alkavat painostaa bändejään huomatessaan joitakin mahdollisuuksia menestykseen. Aletaan vaikuttamaan pukeutumiseen ja miltä bändien tulisi kuulostaa. Siinä samalla musiikista häviää sielu ja sen aitous. Tähän samaan myllyyn Shakin’Pyramids joutui taipumaan. Selkeä muutos oli havaittavissa kaikessa kun vertaillaan ensimmäistä ”Skin’Em Up” levyä toiseen ”Celts & Cobras” levyyn. Mukaan oli tullut vahvoja pop-sävyjä ja kliinisempää soundia.

Jim: Todellakin kun aloitimme toisen levymme äänitykset Virginillä oli selkeät suunnitelmat miltä meidän tulisi kuulostaa ja näyttää. Olisi pitänyt tajuta heti silloin, että tämä kaikki olisi lopun alkua. Oli liian monta ihmistä tuputtamassa meille loputtomia ideoitaan. Viiden vuoden todella aktiivisen puurtamisen lomaan meidän olisi pitänyt selkeästi ottaa vaikkapa vuoden breikki, jotta soundimme olisi saanut tulla ulos niinä luonnollisessa muodossa jossa olisimme sen halunneetkin tulevan.Silti siellä on joitakin biisejä , jotka kuullostavat yhä tänä päivänä hyviltä kuten esimerkiksi ”Reeferbilly Polka”.

Keikkojen viemää:

Shakin’Pyramids teki  keikkoja mm. Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa, Ranskassa ja Irlannissa. Oma lukunsa ovat sitten lukuisat keikat Kanadassa sekä Jenkeissä 1981,1983 ja 1985. Kanada nivoutuu muutenkin aika ratkaisevasti Pyramids historiaan, josta hieman myöhemmin lisää.

Kenny: Pohjois-Ameriikka on jäänyt vahvana muistona mieleen jo lukuisten keikkojen takia. Muistan varmaan ikuisesti miten Stevie Ray Vaughan tuli erälle keikallemme. Hän ja Jim tuhosivat ansiokkaasti Jack Daniels pullon hulppean jammailun tuoksinnassa. Itse onnistuin istumaan Stevie Rayn stetsonin päälle siinä pyöriessäni ja samalla tuhosin sen. Ehkäpä kuitenkin vahvimpana keikkakokemuksena on syöpynyt mieliin kahden viikon kiertue kommunistisessa Puolassa kaikkineen. Se oli sellainen kerran elämässä kokemus. Äänitimme jopa oman ”Skin’Em Up” TV-shown Puolalaiselle televiso-yhtiölle, uskokaa tai älkää!

Hurmaavia kohokohtia:

Yksi tärkeimmistä kokemuksista oli esiintyminen legendaarisessa Peppermint Lounge’ssa Whyos orkan toimiessa lämppärinä. Paikka huokui entisaikojen tunnelmaa ja sen kaiken saattoi tuntea vahvasti.

Kenny: Koko paikka oli sinä iltana ihan kuumana kun molemmat bändit antoivat parastaan ja yleisö eli tunnelmassa mukana rokaten mukana todella vahvalla tunteella.

1982 vuoden Shakin’Stevens kiertue nousee myös esiin monien muiden tapahtumien joukosta aika kevyesti. Myös paluu kotiseuduille ja keikka Glasgown Apollossa syöpyi mieliin.

Kenny: Yleisö oli mukana heti ensi sävelistä showssamme, voitte vain kuvitella kuinka upealta se meistä tuntui.

Suosittu LISDOOVARNA festivaali Irlannissa tuo mieliin omat kultaiset muistonsa. Bändi sai jakaa takahuoneena toimineen vaunun Woodstock veteraani Country Joe MacDonaldin kanssa. Herran seura oli varsin omalaatuinen kokemus kaikessa outoudessaan.  Irlanti oli muutoinkin heille varsin miellyttävä maa, sillä Dublinin pienoinen The Magnet Bar oli aina huikea kokemus kun yleisö antoi kaikkensa bändille.

Kenny: Tottakai olemme ylpeitä, kun olemme äänittäneet ja kirjoittaneet ”Skin’Em Up” kaltaisen albumin, joka yhä tänä päivänä saa ihmiset innostumaan siitä!

Sattuu ja tapahtuu:

Bändeille sattuu matkan varrella kaiken näköisiä kommelluksia ja kolhuja aina revenneistä housuista, sähköiskuihin ja lavoilta tippumisiin, jotka ovat keikkatyöläisille sitä peruskauraa.

Davie: Jossain kaupungissa Jenkkilän Länsirannikon kiertueella soitimme baarissa, jossa bändit soittivat ikkunan edessä, jotta myös ohikulkija saattoivat nähdä mitä baarissa oli tarjolla. Kiertue managerimme kertoi meille ettei omistaja aio maksaa meille palkkiotamme jostain ihmeen syystä. Jim & Kenny menivät tiedustelemaan mikä juttu tämä oikein on. Kun omistaja näki heidän tulevan, hän lähti juoksemaan karkuun takaoven kautta.. Jim & Kenny raivokkaina perässä. Lopulta kadulla he saivat omistajan kiinni ja pitkällisen tiukan ”neuvottelun” jälkeen saivat hänet suorittamaan maksumme. Väkivaltaa ei käytetty, mutta ei kaukanakaan ollut todellakaan. 

Usein Shakin Pyramids joutui ajelemaan myös talvikeleissä Jenkeissä ja varsinkin Rocky Mountain alueella. 

Davie: Meidän oli määrä ajaa Banffista Vancouveriin Kanadaan. Ajoimme vuoristossa Dodge Ramillamme kun ikkuna mäjähti sisään kauhessa lumisateessa. Yritimme virittää huovan ikkunaan niin ettei ihan kaikki lumi tulisi sisään. Tottakai autossa oli vielä kesärenkaat jännitystä lisäämään. Lumivyöry varoituksia oli pitkin matkaa ja me tietysti ihan paniikissa.  Kuskimme Stu Phillips kiljahti: ”fuckin’hell  meille tulee jännät paikat,  tie lähtee jyrkästi alaspäin laaksoon ja meidän toisella puolellamme on syvä rotko. Tie aivan jäässä, katsotaan miten meidän käy sillä nyt mennään vapaa laskulla alas laaksoon kesärenkailla ja katsotaan miten meidän käy!”

Voitte uskoa, että autosta läytynyt wiski pullo tuli tarpeeseen tuossa laskussa. Stu hoiti kuitenkin meidät kunnialla laaksoon, oli hän melkoinen kuski.

Waahteranlehdet varisee:

Vahvana urbaani legendana on liikkunut, että Shakin’Pyramids tarulle laitettiin viimeinen piste kesken Kanadan kiertueen. Bändi oli rundannut Kanadassa ja Jenkeissä tammi-helmikuun 1984. Oli noussut esiin vahvoja huhuja että itse Chris Spedding haluaisi tuottaa heidän seuraavan levynsä. Shakin’Pyramids oli tehnyt sopparin Santa Monicalaisen Rock’n’Roll Recordsin kanssa. Vuosi oli yritetty selvittää äänityspäiviä ja yleensä tuleeko albumin julkaisusta mitään. Edes puhelinsoittoihin ei vastattu levy-yhtiön puolelta ja manageri toimiston kanssa yhteistyö raukesi samaan aikaan. 

Davie: Kyllä se vähän niin meni. Kaikki loppui 1985 Kanadan Ontariossa. Se oli meidän viimeinen kiertueemme. Mistään ei tullut rahaa, kaikki oli mennyt manageri toimistolle,  jonka piti tehdä töitä eteemme. Kaikki iski vastaan , vaikka yritimme niin emme saaneet hommaa toimimaan sillä tasolla että olisimme pystyneet jatkamaan.  Emmekä tienneet tarpeeksi miten musiikkiteollisuuden bisnes toimii , olimme liian tietämättömiä sen suhteen. 

Kaikista vastoinkäymisistä johtuen herrat ajautuivat omille teilleen vuosiksi. Silloin tällöin Kenny ja Davie olivat yhteyksissä. Olipa heillä jopa bändit Fundogs & Rhinestone Rattlesnakes niihin aikoihin, kun muutenkin työskentelivät yhdessä Skotlannin Perth´ssä.

 

80-luvun lopusta 90-luvun puoleen väliin Davie työskenteli studiossa aika-ajoin Big Countryn ja Dougie MacLeanin kanssa.Muuten he hyppäsivät pois musiikkiteollisuudesta kokonaan aina siihen asti kun oli aika viritellä uudelleen vanhat musiikki suhteet.  Jim soitteli omillaan, Davie opiskeli graffiseksi suunnittelijaksi ja Kenny palasi putkiasentajaksi. Silloin tällöin kun aikaa sattui löytymään Davie ja Kenny äänittelivät uusia biisejä omaksi ilokseen ja osa näistä biiseistä päätyi vuosien päästä Veloninos käyttöön. 

Useita kertoja tuli kyselyitä paluu keikoista, mutta ei vain tuntunut heistä sopivalta hetkeltä tehdä niin , vaikka suunnitelmissa oli tehdä uusia Shakin’Pyramids biisejä ja heitä kovasti kiinnostikin tehdä jokunen keikka. Ei vain ollut sopivaa hetkeä sille.

Ketjut kireällä :

Jokainen touhusi omillaan eri bändi juttuja ja muuta. Davie & vanha tuttu Cuban Heels bändistä Shug Jamieson (rummut)innostuivat  pyöräily urheilusta viimeisen päälle . He diggailivat vanhoja pyöräily legendoja kuten Jaques Anquetil sekä Bernard Hinault. Ranskan ympäriajo oli tälle kaksikolle ihan ykkösjuttu. Pyöräily meni niin vahvasti veriin että sitä kautta löytyi nimi uudelle yhteiselle bändille  eli tietysti VELONINOS. Eikä tässä vielä kaikki, debyytti albumille työstettiin pyöräilymaailman innostamana yksi biisi ”Hey Velonino!” albumille.

Veloninos:

Kauan oli odotettu kuin kuuta nousevaa Shakin’Pyramids paluuta ja kun sitä ei alkanut kuulumaan alkoi toivo olla jo auttamatta mennyttä. Jim (James G.Creighton) touhusi omia soolojuttujaan ja esiintyi myös Hakin legendaarisilla Rock’n’Roll Jamboreilla aikoinaan Vammalan Ellivuorella. Muut olivat kuin maan nielemiä, kun ei mitään kuulunut. Mutta sitten ihan ”out of blue” (kuten Somerolla sanotaan) kolahti  juu tuupin ihmeellisestä maailmasta esiin joku kumman Veloninos orkka.

Tarkemmin kun alkoi tutkimaan selvisi että vanhat Pyramids herrat Davie & Kennyä siellä taas yhdessä loihtivat messewää kuultavaa iloksemme kera kahden Cuban Heels jannun( Laurie Cuffe & Shug Jamieson). Soundissa oli havaittavissa samaa melodisen letkeää menoa kuin Shakin’Pyramidseilla aikoinaan.

Davie: Olimme kaikki tietysti jo vanhoja tuttuja pitkältä ajalta Glasgown musiikkipiireistä. Ajauduimme vain viettämään iltaa yhdessä (jossain vaiheessa 2013) ja illan tummuessa aloimme jammailemaan yhdessä. Soitimme kaikkea vanhaa hienoa kamaa kuten Hank Williamsia, Gene Vincentiä koko illan ja läpi yön. Nauteimme ihan kybällä, aloimme jammailla yhä useammin yhdessä ja pikku hiljaa alkoi syntyä myös uusia omia kappaleita. 

Eka keikka oli ennen albumin ilmestymistä The CCA mestassa Glasgow’ssa 2013 . Se oli osa Americana Night tapahtumaa. Veloninos esitti silloin ensimmäistä kertaa biisejään julkisesti missään.

Davie: Caitlin Smith ;mahtava laulaja Skotlannista; liittyi mukaamme lavalle yhden kappaleen ajaksi ja esitti kanssamme spesiaalin version ”These Quite Lands” kappaleesta.

Tämän jälkeen Veloninos on esiintynyt mittavan paljon Glasgown & Edinburghin alueilla ja nauttineet valtavasti, kun ovat saaneet jälleen palata keikoille tässä muodossa.

Davie: Yksi hienoimmista kokemuksista oli soittaa 2014 Kelvingrove Bandstand kemuissa Glasgowssa, jossa saimme soittaa jo Shakin’Pyramidsien kanssa 80-luvulla. Paikka suljettiin viranomaisten toimesta 1999, mutta se laitettiin uudestaan pystyyn 2012. Oli todella mahtavaa tehdä paluu sinne Veloninosien kanssa! Olemme saaneet jakaa lavan hienojen artistien kanssa. Nautimme tosi paljon keikasta Black Cat Bonen kanssa Voodoo Rooms mestassa Edinburgissa sekä James King And The Lonewolves bändin kanssa The CCA mestassa Glasgow’ssa. Molemmat hienoja bändejä Skotlannista!

Hey Velonino!:

Veloninos debyytti ”Hey Velonino!” iski heti ja lujaa, kun albumin kuuli. Huomasi, että herrojen maaginen kyky tehdä nautittavia ja letkeän melodisia biisejä ei ollut kadonnut mihinkään. Kaikki oli vain päivitetty tähän aikaan, mutta sama mieli hyvä valtasi kehon kuin silloin aikanaan 80-luvullakin.

Davie: Rakensimme oman äänitysstudiomme nimeltään The Roost. Siellä kirjoitimme ja äänitimme ”Hey, Velonino!” albumin. Nautimme tarinoiden kertomisesta biiseillämme ja haluamme jakaa niillä kokemuksiamme ja mitä olemme nähneet.  Monet biisit kuten: ”Levengrove Park”,”These Quite Lands” & ”Helenstown” ovat saaneet inspiraationsa elämästämme Skotlannissa. Olemme äänittäneet lisää uusia biisejä joista toivottavasti koostuu toinen albumimme. Mukana on ollut myös eräs Gaelic tyylin laulaja, joten luvassa on jotain spesiaaliakin.

Maailma muuttuu:

Keikkailu on varsin erilaista nyt kuin 80-luvulla ja muutoinkin koko musiikkimaailma ja alamme on muuttunut niistä vuosista. 

Davie: Totta asiat ovat muuttuneet paljon. Pyramidsien aikana ei ollut internettiä bändien apuna. Nyt on helpompaa tuoda itsensä esille, mutta vaarana saattaa olla myös hukkua massaan ellei pysty tarjoamaan jotain omalaatuista ja mielenkiintoista. Itse kuitenkin näen että some maailmasta on paljon hyötyä kun sitä käyttää oikein. Emme ole vielä tehneet ulkomaiden keikkoja . Olisi mahtavaa esiintyä Brittein saarten ulkopuolella, mutta päivätyömme laittavat omat haasteensa ulkomaiden keikoille. Olemme huomanneet miten meillä on paljon kuulijoita esim Japanissa ja Suomessa. Mikä tottakai saa meidät haluamaan päästä soittamaan heille kaikille livenä.

Suomi:

Veloninosin piti tulla jakamaan musiikillista ilosanomaansa Hakin Juhannus Jamboreille tänä vuonna , mutta leikkaus operaation takia keikka jouduttiin perumaan. He yrittävät paikata peruutuksen Hakin 100. Jamboreilla. Toivossa on hyvä elää ja on todellakin mitä odottaa!

Davie: Oli harmittava juttu, että jouduimme perumaan jo sovitun Jamboree keikan. Jostain syytä Shakin’Pyramids aikana Suomi jäi kokematta, vaikka meillä oli siellä aika vankka kannatus. Emme tiedä paljoakaan Suomesta, mutta kaikesta siitä päätellen mitä olemme kuulleet maastanne, niin tuntuu siltä että tulemme nauttimaan maastanne.

Piste iin päälle:

Davie: Toivomme, että ihmiset tulevat aina muistamaan Shakin’Pyramids bändin upeana live bändinä, sillä annoimme aina kaikkemme lavalla. Sama perinne jatkuu nyt Veloninos bändissä.

Kiitos teille kaikille jotka olette olleet matkassamme alusta lähtien ja kaikille uusille jotka ovat löytäneet Shakin’Pyramids musiikin kaikkien näiden vuosien jälkeen ja ovat lyöttäytyneet myös mukaan Veloninos menoon!

Päivityksiä juttuun:

Davien leikkaus sujui hyvin ja hän toipuu hyvää tahtia. Eka keikka leikkauksen jälkeen on 16.syyskuuta Skotlannissa. Uusien biisien kirjoittelu ja äänittely on jatkunut eli luvassa on jossain vaiheessa uutta julkaisua. Veloninos tekee lopultakin sen kauan odotetun Suomen keikan Hakin viimeisillä Juhannus Jamboreilla Hämeenlinnan Aulangolla, varmasti yksi TODELLA iso syy olla silloin tonteilla.Samalla Veloninos esittelee meille uuden rumpalinsa nimeltään Chris Smith. Hän on kannutellut aiemmin mm.Steve Agnew,Big Country,Nazareth, Dougie MacLean kokoonpanoissa joten monipuolisuudessa löytyy vaikka muille jakaa. Ja mikä parasta Veloninos on aloittanut uuden levyn äänitykset tällä uudella kokoonpanolla.

 

Kuten sanotaan :” On hyvä, että luvassa on jotain huippu hienoa mitä odottaa!” tulevaa Jamboree keikkaa ja uutta levytystä odotellessa voi pistää pyörimään huikean ”Hey Velonino!” debyytin Shakin’Pyramids klassikoiden ohella, niin varmasti pääsee waffaan Juhannus Jamboree kuntoon.

Valitettavasti Veloninos ei koskaan päässyt Suomeen asti sairaustapausten vuoksi, mutta onneksi sentään yksi levyllinen heidän huikeaa musikkiaan on tallennettu iloksemme.

Tämän jutun piti alkujaan ilmestyä Big Beat-lehdessä, mutta jäi kuitenkin ajan jalkoihin.

WELLU RASTAS