Steve Train & The Bad Habits

 STEVE TRAIN & THE BAD HABITS

Pahojen tapojen viettelemä

On aina tunteita nostattavaa, kun näinkin paatunut wanha barru pääsee kuulemaan tuntematonta bändiä, jolla todella on jotakin virkistävää ja omintakeista tarjottavanaan. Saksalainen Steve Train & The Bad Habits pääsi iskemään meikäläisen makuhermoon lähes puskista, joitakin arvioita olin nähnyt Olaf Haspelin ”leikkaa ja liimaa” -otteella kasatussa Mad House Jump -lehtisessä.

Jutuista innostuneena otin hetimiten yhteyttä bändiin, eikä aikakaan kun postilaatikkooni ilmestyi Off Label Records -lafkan julkaisema hulppea kolmen sinkun boxi. Kyseinen singlepläjäys hurmasi minut totaalisen täydellisesti, joten päätin että tästä bändistä on ehdottomasti kuultava lisää.

Elviksen lumo

Elviksen kuollessa saksalainen Steve Train oli 6-vuotias. Kuningas hurmasi miehemme ja sillä tiellä hän on yhä. Elviksen lumo ei poistu koskaan hänen mielestään.  

- Elviksestä kaikki lähti. Kiinnostuin  rock & roll -musiikista aina vain enemmän. Aloin kaivautua syvemmälle ja vastaan tuli blues, rhythm & blues, garage ja muut huikeat alalajit. Kiinnostus johti siihen, että rupesin jakamaan rock & rollin ilosanomaa DJ-hommissa. 

Steve ja Grohnin veljekset Lefty ja Bernd pistivät pystyyn kaikenlaisia bileitä ja tapahtumia Go-Go-Club nimikkeen alla Augsburgissa.

Vanha kitara soi

Tiskijukkatouhujen ohessa Steve myös soitteli huvikseen.

- Koko ajan soittelin vanhaa kitaraani itsekseni, välillä leirinuotioilla ja jopa joillain keikoilla kavereideni bändeissä.

Levynkeräilijänä ja tiskijukkana olen aina ollut kiinnostunut tuntemattomista nimistä asetaatti- ja demomateriaaleista. Aloin vuonna 2011 käymään läpi kokoelmani saloja. Löysin sieltä kuuluisan biisinikkarin Jack Rhodesin ja hänen yhteistyökumppaninsa J.D. Fleetwoodin tekemiä huikeita biisejä. 

Suurin osa niistä oli paitsi aivan huikeita niin vieläpä ennen julkaisemattomia. Samalla tuli jysäytettyä alkutahdit Steve Train & The Bad Habits -bändille.  Kaiken tämän lopputuloksena oli meidän debyyttilevymme ”The Lost Jack Rhodes Tapes”.

Pahat tavat esiin

Steve Train & The Bad Habitsin soittajat löytyivät aivan Steven ystävä- ja lähipiiristä. Kokoonpanoksi muodostui  Steve Train, laulu & kitara, Max Rossing, kitara, Howlin’ Max Messer, basso, Steve Czermak, rummut & lyömäsoittimet, Revelling Norberto, piano, urku + haitari ja Lou Thompson, steel-kitara.

Aivan alussa Sebastian Blay soitti joillakin levytyksillä, mutta muutoin bändi on pysynyt muuttumattomana.

- Bad Habits -virityksiä ennen minulla oli ollut vain Steve Train & The Hobos -bändi noin 20 vuotta sitten. Teimme vain kourallisen keikkoja ilman sen suurempaa meteliä.

Muut Pahatapaiset ovat vaikuttaneet muun muassa bändeissä kuten Beef Jerky, Four Points Gang, Revelling Crooks, Snaaake Charmers, Cadillac Cowboys ja Odd Ones. 

- Tosiaan vuonna 2012 aloitimme Bad Habits nimellä. Alkuun kaikki laitettiin pystyyn vain julkaistaksemme ”The Lost Jack Rhodes Tapes” -levyn. Pistimme koko pakettia kasaan tiukasti treenaillen noin vuoden ajan. 

Se että löysimme juuri sen meidän oman tyylimme ja soundimme vaati tietysti työtä, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui yllättävänkin helposti. Me kaikki olimme tärkeä osanen soundimme syntyä.

Juuret valtamerten takana

Steve Train &The Bad Habitsin soundi kumartaa syvästi Ameriikan suuren juurimusiikin aarreaitan suuntaan, ei kopioiden mutta perinteitä kunnioittaen ja samalla vahvasti omaa luoden. Kuunnellessani alussa mainittua (wellun huom. joka siis ilmestyi debyyttialbumin jälkeen) huikeaa singleboxia väistämättä mieleeni hiipi ajatus bändeistä kuten Boss Hoss, Fatboy ja Smokestack Lightnin’, vain muutamia mainitakseni. Mitä Steve tästä luonnehdinnastani ajatteli?

- Kiitoksia paljon. Tämä on suuri kunnia meille. Smokestack Lightnin’ sekä Sascha Vollmer (mm. Boss Hoss ja Hot Boogie Chillun) ovat kaikki pitkäaikaisia ystäviämme. Maailmalla on paljon tasokkaita, osaavia akustisia bändejä, joita ihailemme, mutta siltikin haluamme tehdä musiikkia, joka kaikesta huolimatta kuulostaa meiltä itseltämme. 

- On hienoa löytää hylättyjä kappaleita ja lähteä työstämään niitä. Aina ei tiedä onko lopputulos tyydyttävä, mutta niiden löytäminen ja työstäminen ovat todella mielenkiintoisia hetkiä. Samalla pääsemme juurille ja saamme olla osa tätä valtavaa musiikillista perintöä. Meillä on oma mahdollisuutemme siirtää pala tätä hienoa perintöä tulevaisuuteen. 

Tekemisessä tuntuu tuska

- Välillä biisit syntyvät kuin itsestään. Toisaalta joskus työstät ja työstät eikä biisille millään meinaa löytyä sitä meitä tyydyttävää lopputulosta. Kaikki tämä on kuitenkin vaivan arvoista, ja se tekee musisoinnista kiinnostavaa ja palkitsevaa.

Meille vahvasti inspiraatiota ja vaikutteita ovat antaneet muun muassa Hot Boogie Chillun, Smokestack Lightnin’, Paul Ansellin Number Nine, Delaney Davidson, Urban Voodoo Machine, Ben Vaughn, Charlie Feathers ja Burnetten veljekset. Mutta myös genreistä kuten jazz, blues, folk, country, beat ja psykedelia on löytynyt palasia soundiimme. Nämä me sitten nivomme yhteen toimivaksi Bad Habits -soundiksi.

Tuplasti uusi kokemus

Julkaisukeikka oli Bad Habitsille täynnä uusia kokemuksia. ”The Lost Jack Rhodes Tapes” -albumin juhlinnan ohella bändi sai samalla juhlistaa ihan ensimmäistä keikkaansa.

- Huvittavaa tosiaan, että julkkarit olivat meidän ensiesiintymisemme lavalla. Yleisö otti todella hienosti meidät vastaan ja nauttivat myös levystämme täysin rinnoin. Oivan lisän heidän mielestään toi tuo huikea tarina biisien takaa. Todella hienon lisän levylle toi kirjailija Franz Dobler, jonka käsijälkeä ovat ”Rock & Roll Fever”- ja ”The Beast In Me - Johnny Cash” -kirjat. Hän kirjoitti levyn kansitekstit ja kertoi koko tarinan Jack Rhodesin nauhoista.

- Debyyttilevy oli meidän kovan työmme hieno helmi ja palkinto. Se vaati kahdet levytyssessiot. Studiossa ei ollut ongelmia, koska kaikki biisit olivat jo niin vahvasti iskostuneet päihimme kovan harjoittelun ansiosta. Silti pystyimme säilyttämään aidon letkeyden mukana.

Bändiä on välillä vaikea saada keikoille, kun kaikilla on jotain omaa projektia jossain päin. Mutta kun päivät lopulta lyödään lukkoon, kaikki on yhtä juhlaa sen jälkeen.

- Meillä on tosiaan välillä ongelma saada keikkapäivät sopimaan kaikkien kalentereihin. Mutta välillä sekin onnistuu kovan väännön jälkeen. Olemme soittaneet Ausburgin ympäristössä, Baijerissa ja Berliinissä, ja saaneet kunnian jakaa lavan muun muassa näiden hienojen esiintyjien kanssa Mentalettes, Urban Voodoo Machine, Movement, Monochrome Set, Hancox, Ballroom Kings, Sue Moreno ja Los Mambo Jambo.

Kiireidensä takia Bad Habits ei vielä ole ehtinyt ulkomaankeikkoja tekemään, mutta haluja kovasti kuulemma olisi.

Pikkumusta hurmaa

- Tarkoituksenamme oli tehdä albumin jälkeen ihan perussingle a- ja b-puolineen. Nälkä kasvoi syödessä, joten päätimme samalla tehdä kolme singleä ja vieläpä hienona singlepakettina värillisine levyineen ja rajoitettuna painoksena.

Syy kolmeen singleen oli varsin yksinkertainen, emme vain pystyneet päättämään yhteen singleen tulevia kappaleita. Onneksi Off Label Recordsin Johnny Hanke innostui ideastamme ja lähti toteuttamaan projektia. Lopputulos oli mielestämme aika upea.

Loppusanat:

-…and big beat goes on. Watch out for more!

Wellu Rastas

Kolme käyntikorttia:

Pyysin Steveä avamaan levyltä kolme biisiä, jotka samalla toimisivat lähinnä käyntikortteina levylle.

- ”Trackdown” oli ihan ensimmäinen biisi, joka iski Jack Rhodes -nauhoilta esiin ja se todella räjäytti potin heti. Olin ihan hurmoksessa. Sen mystisyys ja lännenelokuvien tex-mex -soundi vei minut mennessään.

- ”You Ain’t Cat”. Poimimme tästä palasia ja samalla liitimme siihen jotain omaa, joten biisi kasvoi työstön aikana uuteen muottiin. Eka osio on enemmän jazzia ja loppuosa liikkuu 60’s-garagen puolelle.

- ”Voodoo Love”. Tämä kappale tehtiin kahteen kertaan. Ja levylle päätynyt versio on erilainen kuin ensimmäinen versiomme, joka oli selkeästi enemmän balladi kuin levylle päätynyt versio. Löydätte sen muuten youtubesta. Se oli ensimmäinen niin sanottu musiikkivideomme.

Tämä juttu on aikoinaan julkaistu BIG BEAT- lehden sivuilla.