KARL "RASCAL" K

 Karl "Rascal" K : Rough Tones From The Backroad"

(Wolverine Records LC 04926)

Tombstone, Viper's Victim, Highspeed Rollercoaster, Run, The 9 Pound Hammer, Sunrise At The Foggy River, Wild At Heart, I Cruise My Blues Away, Dead Sled (Chainsaw Mix), Showdown.

Uskomatonta miten moni bändi ei tunnu välittävän julkaisunsa ulkoasusta piirun vertaa, vaan kansi"taiteeksi" valitaan mitä typerimpiä örkkejä sun muita lapsellisuuksia. Siinä samalla monikin musiikillisesti hyvä tuotos saattaa jäädä ostamatta, kun kuulija tekee valintansa visuaalisen näkymän mukaan.

Karl "Rascal" K ei tähän kuoppaan putoa, sillä Risto "Rille" Mäen taide on tämän julkaisun parasta antia mielestäni. 

Out Of Luck bändissä laulajan ja basistin tonttia hoitava Karl "Rascal" K soolo albumi alkaa kirkonkellojen kilkeellä, mukavan letkeällä "old school" billy instrumentaalilla "Tombstone". Nastan melodisen soitannan lisävärinä on kivasti kantri vivahteita. 

Askel rujompaan ja rosoisempaan psychobilly menoon otetaan "Viper's Victim" raidalla. Karlin laulu staili tuo mieleen pikkaisen Sparkyn "syvältä tulevan kurkkuäänen". Tällä on hetkensä, mutta valitettavasti ei jaksa kuitenkaan kantaa keskivertoa paremmaksi luennaksi. 

Kuulen vuoristoradan pyörien kolahtelun ja tunnen miten se kohoaa hiljalleen radan korkeimpaan kohtaan alkaen hurjan syöksynsä alas. Släppi tikkaa lupaavasti Karlin käsissä, mutta jostain syystä "jarrumiehen" käsi jumittaa jarrulle, eikä lupauksista huolimatta päästä kunnon vauhtiin. Harmi sinällään, sillä "Highspeed Rollercoaster" on nykyaikaan peilaten ihan kelpo rockabilly pohjainen psycho veto kuitenkin. 

"Run" on varsin peruskauraa. Tällä biisillä huomaa ehkäpä eniten, että Karl soittaa kaiken itse ja hoitaa siinä samalla laulunkin itse. Olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka kuinka taikuri ja taituri studiossa ja soitinten kanssa oletkin, niin aniharvoin pääset samaan hurmokseen ja energia tasoon mitä bändin kanssa olisi mahdollista. Tässä laulu ja soitto menevät jotenkin mielestäni epätahtiin.

Nyt ei olla ratatyöläisten "hengen nostatus" John Henry klassikon parissa "The 9 Pound Hammer" biisillä, vaan Karl on tuonut nykyaikaan ihan omasta kynästä lähteneen tylyn karun kuvauksen katujen kapinallisesta. Ukko on lähtenyt irrottelemaan työpäivän jälkeen baarikierrokselle ei niin mukavana jannuna. Taitaa siinä heilua suu pielessäkin "9 Pound Hammer" . Tyly suht hidas psychobilly.

Joulukuun 20. 2019 Out Of Luck vetäisi vuoden viimeisen keikkansa. Kukaan ei tiennyt, että keikkatauosta muodostuisi jäätävän pitkä, meitä kaikkia niin raastaneen korona epidemian ja sulun takia. 

Karlin aika alkoi tulla pitkäksi, joten hän päätti alkaa työstämään "tee se itse" sooloalbumia aikansa kuluksi. Äänitys paikaksi muodostui kaiken nähnyt SILO 1 Clubi. Jossa oli vuosien saatossa poikenneet kaikki mahdolliset psycho ja punk nimet. Missäpä olisi voinut loihtia levylleen aidomman tunnelman ja hengen.

Pohjana kaikelle oli tunnistettava Out Of Luck tyyli, johon hän halusi tuoda lisäväriä surf ja kantri vivahteilla ja mielestäni niiltä osiltaan onnistuikin mainiosti.

Korona sulku vaan jatkui jatkumistaan, joten biisejäkin syntyi lisää ja pian hän huomasikin saaneensa kokoon albumillisen biisejä. Siinä samalla hän oli lopultakin saanut äänitetyksi pitkään muhineen ajatuksen Celtic Bones orkan "Wild At Heart" biisin coveroinnista. Wolverine Records julkimoi tämän 02.12.2022.

Karl hyppäsi letkeästi laudan päälle ja nousi aallon harjalle taiteilemaan "Sunrise At The Foggy River" biisillä. Ukko pysyy tyylillä laudalla, surf kitara soi tyylillä ja aallon vaahtopäät piristävät yleisilmettä kummasti.

Jo edellämainittu Celtic Bones laina "Wild At Heart" ei alkuperäisenä ole kummempia tunteita herättänyt. Siksipä uskallankin väittää, että Karlin versiossa on enemmän ideaa. Kantri vibat nostavat biisin tasoa ja tuovat siihen valoa. Jotenkin vain toivoisi hänen lauluunsa enemmän variaatioita.

Liian samalla kaavalla soitetut biisit alkavat loppua kohden puuduttamaan ja juuri sellainen "I Cruise My Blues Away" on. 

"Dead Sled" herättelee kuulijan horroksesta hot rod pörinöillään ja maukkaalla släppäyksellään. Chainsaw mix soi metallisen kirkkaasti juuri ennenkuin renkaat ulvovat ja pelti kolisee.

Basso nakuttaa tyylillä päätösraidalla "Showdown". Tässäkin surf kitara soi kauniisti. Ehdottomasti levyn parhaimmistoa ellei jopa paras.

Näistä antimista olisi koostanut oivan EP levyn. Pitkäsoittoon eivät antimet vaan riittäneet, vaikka Karl soittopuolen hoitaakin tyylillä. Valitettavasti vain laulu ja biisien rakenne olivat liian tasapaksuja anniltaan.