DE LA ROCKA


Näilläkin kilometreillä mieleni metsästää uusia musiikillisia elämyksiä herkeemättä. Sellaisia joista paistaa soittajien intohimoinen ote tekemäänsä musiikkiaan kohtaan ja heillä on siinä samalla kyky saada tuo intohimo siirtymään myös kuulijaan. 

Aina mielenkiinnolla halajaa musiikkiin myös uusia tulokulmia ja värikkään mielenkiintoisia ideoita. Tosin tottakai noita hakuja rajoittaa tavallaan omat mieltymykset, vaikka ne aika paljon venyvät ja paukkuvatkin joka suuntaan.

 DE LA ROCKAN soolo projekti herätti juurikin edellämainittuja tuntoja itsessäni ja sai aikaiseksi mielenkiinnon pieneen haastatteluun hänen kanssaan. 
Sieltähän tulikin hyvät vastaukset, joista ystävät hyvät saatte nyt nauttia. Olkaapa hyvät.



DeLaRocka, vaikka moni sinut varmasti tietää billy piireissä, niin varmasti myöskin aika moni ei tiedä. Eli kerropas meille pikkaisen taustoistasi ja kuka olet ja mitä olet tehnyt aiemmin musiikin parissa?




- Panu de la Rocka nimellä minut tiedetään ja tunnetaan, ja jos nyt jollakin tavalla itseäni kuvailisin, niin tykkään ajatella itseäni sellaisena puuhamiehenä, joka on monessa mukana. Soitan kitaraa, laulan, sävellän, sanoitan, yritän auttaa muita orkestereita ja muusikkoja parhaan taitoni ja kerkeämiseni mukaan. Tällä hetkellä kaiken vapaa-aikani vie sooloprojektini ”De La Rocka”, jota olen ollut tekemässä yhdessä mm. Vic Victorin (Koffin Kats), Dax Dragsterin (Godless Wicked Creeps), Peter Sandorffin (Hola Ghost) ja monen muun huikean henkilön kanssa. De La Rockan ensimmäinen musiikkivideo ilmestyi jo viime vuoden joulukuussa ja tänä vuonna on sitten tarjolla peräti kahta vinyyliä - ensin 7” sinkku ja myöhemmin vuodesta ihan kokopitkäkin. Vuosina 2016 - 2022 soitin ja manageroin Tamperelaisessa Graveyard Bashers -bändissä jonka kanssa kerkesimme tehdä kolme levyä ja ihan mukavan määrän keikkoja ennen yhtyeen lopetuspäätöstä viime vuonna. Fyysisesti sijaitsen Tampereella, mutta aika paljon nykyään musiikin parissa puuhastelu tapahtuu minulla yli maantieteellisten rajojen.


-Mikä oli SE alku jysäys joka sai sinut haluamaan omaa bändiä ja alkamaan muusikoksi?

- Minun osalta bänditoiminta alkoi itseasiassa aikoinaan Iisalmesta, vuosi taisi olla 2006 ja yhtyeen nimi oli RedEye ja metallibändi oli siis kyseessä. Tämän jälkeen soitin sekä Iisalmessa että Tampereella vielä parissa muussakin metallibändissä. Ensimmäinen instrumentti jota yritin itseasiassa opetella soittamaan oli rummut, mutta rumpuopettajani oli sellainen yö-eläjä, että se ei oikein omaan rytmiin sopinut. Polte itsensä ilmaisemiseen oli kuitenkin todella kova, ja lopulta käteen tarttui sen aikaisen luokkakaverini innoittamana Stratocaster-mallinen kitara. Vuosi oli tuolloin 2004 eli onhan tuosta hetki aikaa jo!


-Siinäkö samalla kuvioihin tuli oma bändi Graveyard Bashers vaiko miten. Heitäppä pikkaisen siitäkin taustaa? Onko muitakin bändejä ollut sinulla...miltä näyttää Graveyard Bashers tulevaisuus?

- Tuo Graveyard Bashers -toiminta loppui tosiaan viime vuonna. Kuudessa vuodessa kerettiin kuitenkin kolme levyä tekemään ja hienoja keikkoja mahtui siihen matkan varrelle myös, minun mielestä aika hyvä saldo. Sen verran kuitenkin tuli uutisia haudan takaa, että Graveyard Bashersin viimeiseksi jäänyt levy ”Wreck’em Dead” ilmestyi pitkän odottelun jälkeen vinyylinä. Sen julkaisivat yhteistyönä saksalainen ”Bad Billy Records” ja amerikkalainen ”Lycans Den Records”. Levy on läpinäkyvä verenpunainen ja aivan huikean hieno, kannattaa napata se kokoelmaan edellä mainituista lähteistä, ja taitaapa sitä parista paikkaa suomestakin jo saada!


-Nyt itse pääasiaan eli  DeLa Rocka 

sooloprojektiisi. Miten ja mistä idea tähän hommaan lähti?

• Ensimmäisen kerran aloin tehdä pöytälaatikkoon biisejä joskus vuoden 2017 tienoilla, mutta sitten tuli niin paljon muita kiireitä, että nuo kappaleet todella jäivät kesken ja sinne pöytälaatikkoon. Viime vuonna sitten viimein kaivoin pöytälaatikon auki ja alkoi sellainen inspiraatiotulva, jota ei vaan pystynyt estämään. Kappaletta tuli vaan kappaleen perään ja piti ihan toden teolla miettiä, että mitä haluan näiden kanssa tehdä ja kuinka pitkälle haluan homman viedä. Päätin, että viedään se nyt sitten niin pitkälle, kuin ikinä mahdollista ja pistetään kaikki ”paukut” kehiin.


-Olet tehnyt projektistasi varsin mielenkiintoisen jo ennalta mitään julkaisua. Varmaan myös aika haastavakin kokonaisuus kansainvälisen soittaja kattauksen vuoksi.

 - Helppoa ei ole todellakaan ollut, järjestelyä on ollut ja on todella paljon. Miksaaja ja masteroija on amerikkalainen, ja eri muusikoita on mukana mm. saksasta, tanskasta, amerikasta, brasiliasta ja muualtakin. Kansainvälinen työilmapiiri aiheuttaa sen haasteen, että silloin kun itse olisit valmiina edistämään asioita, on toisella puolella maapalloa toinen osapuoli nukkumassa, ja vastaavasti sama toisinpäin. Eli paljon on tullut vietettyä unettomia öitä, jotta järjestelyjä ja sävellyksiä saataisiin eteenpäin tehokkaasti. Itse tässä on tietenkin se, joka on joutunut paljon joustamaan.


-Miten tälläinen yli ja ohi rajojen menevä konsepti saadaan toimimaan. Miten valkkasit soittokaverisi ja ovatko kaikki kysytyt suostuneet mukaan?

- Kyllähän tällainen vaatii tässä mittakaavassa hyviä hermoja ja projektihallinnollisia taitoja myös. Halusin levylle mukaan sellaisia alan nimiä, joista koin, että heillä olisi jotain annettavaa tälle tulevalle levylleni, mutta myös siten, että minulla olisi jotain mielenkiintoista annettavaa heille - ja tässä minun mielestä on onnistuttu hyvin ja yhteinen sävel löydetty todella hienosti. Eniten minua on jännittänyt se, että kun jokaisella muusikolla on niin erilainen tapa työskennellä itsensä ja muiden muusikoiden kanssa, että miten tässä oikein pärjätään. Tässä on täytynyt pakostakin oppia jokaisen mukana olevan työtavat ja oppia tietenkin myös osaltaan sopeutumaan niihin. Mutta tosiaan, sanotaan näin, että työskentelytavat ovat eronneet eri muusikoiden kanssa kuin yö ja päivä!


-Kauanko vei tehdä tämä pohjatyö tähän projektiin?

- Tähän projektiin on uponnut viimeisen vajaan vuoden aika niin järkyttävä määrä tunteja, että en kyllä itsekään pysy kartalla, aletaan varmaan pyörimään tuhannen työtunnin paikkeilla ainakin! Ensin oli tietenkin varsinainen sävellysprosessi ja sitten alettiin nauhoittaa demojen tilalle lopullisia soittosuorituksia alkaen rummuista.




-Bad Billy Records hoitaa julkaisusi. Miten heidän kanssaan soppari tuli ajankohtaiseksi?

- Bad Billyn kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo paljon aikaisemmin, eli oli siinä mielessä tuttu ja helppo taho lähestyä. Siinä kohtaa, kun alkoi viimein näyttämään siltä, että tämä minun sooloprojekti oikeasti tuntuu hyvältä ja isolta jutulta, otin yhteyttä ja ehdotin, että pitäisikö meidän tehdä yhdessä vähän vinyyliä. Bad Billy sanoi muistaakseni, että ”Nyt on kyllä aika paljon kiirettä, julkaisujonoa on tällä hetkellä pitkälle ensi vuotta” ja siihen tokaisin vain että ”Ymmärrän, pistä tämä sinne jonon jatkoksi” ja siitä se oikea keskustelu vasta sitten alkoi. Itsestäänselvyyksiä tällaiset asiat ei tietenkään ole, ja veikkaan että Bad Billy näki myös konseptin arvon siinä, kun suunnitelmaa vähän tarkemmin pääsin avaamaan.




- Ensimmäiseksi julkimoitte "Out Of This World" 7 tuumaisen singlen..kerroppas tästä julkaisusta vähän lisää. Sen tunnelmista ja ideoista?

- Tulevalla pitkäsoitolla on vähän laajemmin eri teemaisia kappaleita, mutta sieltä sattuu löytymään parikin kappaletta UFO-teemaan liittyen. Dax Dragsterin kanssa tehty kappale ”Out of This World” valmistui aivan ensimmäisenä kappaleena julkaisukuntoon, joten halusimme tehdä musiikkivideon siitä. Samaan aikaan idea laajeni 7” sinkun muotoon, johon B-puolelle valikoitui myös UFO-teeman ympärillä oleva kappale ”Little Green Men”. Hieman keskenään erilaista tunnelmaahan nuo kappaleet musiikillisesti ovat: Siinä missä ”Out of This Worldista” kuuluu läpi vahva tanskan psyko Daxin laulujen kera, edustaa ”Little Green Men” vähän rajumpaa tyyliä. Minä vedin siihen oman tyyliset vokaalit, Kligonzista tuttu Titch esittää taustalla avaruudesta tulevaa valloittajaa ja X-Ray Cat Trio:n nokkamies Nico soittaa taidokkaasti Thereminiä luoden upeaa scifi-tunnelmaa.




-Singlellä myös erittäin upea visuaalinen kansitaide, joka varmasti kiinnostaa ja herättää ostavan yleisön mielenkiinnon? Yhteistyöstänne tämän tiimoilta voisit jokusen sanan myös kertoa?

- Kansitaiteesta, sekä logoni suunnittelusta vastaa molemmista legendaarinen ranskalais-taiteilija Paskal Millet. Myös Paskal Milletin kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo aiemmin, ja tiesin että hänen työnsä laatuun voi aina luottaa. Hänellä on myös ihmeen hyvät teräshermot, koska minä olen välillä hyvinkin pikkutarkka tiettyjen asioiden suhteen. Välillä meinaa itseänikin hävettää, kun pyydän uudelleen ja uudelleen korjauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu ei varmasti ikikuuna päivänä edes huomaisi. Joka tapauksessa, aivan loistavaa työtä häneltä, ja katsotaan mitä yhteistyötä keksimme taas tulevaisuudessa.


-On varmaan aika odottavat ja jännät fiilikset itselläsi julkaisupäivää odottaessa ja millaisen vastaanoton se tulee saamaan?

- Sekä tämän 7” osalta että myöhemmin tänä vuonna julkaistavan pitkäsoiton osalta, kyllä ehdottomasti on jännät paikat. Ja itsellä on kyllä rehellisesti sanottuna niin hyvä mieli noista kappaleista, että en malta odottaa, että pääsisi jo muutkin niitä kuulemaan. Jonkunlainen työnarkomaani kun olen luonteeltani, niin omassa päässä pyörii suunnitelmat kuitenkin jo vaikka kuinka pitkälle noiden julkaisujen jälkeiseen aikaan.


-Onko luvassa enemmänkin julkaisuja? Samallako vierailija ryhmitykselläkö vaiko laajempi kattaus vielä?

- Tämän 7” jälkeen vuorossa on tietenkin kesän tienoilla luvassa se itse ”big one” eli kokopitkä ja siinähän tosiaan riittää vierailevia tähtiä, sekä jo aikaisemmin mainittuja että muutama muukin mukava yllätys! Olen myös lupautunut jo muutamaan muuhunkin mielenkiintoiseen juttuun mukaan, mutta niistä lisätietoa sitten kun saadaan nämä ensin maaliin!


-Miten omat biisit syntyvät..mistä 

ammennat ideasi niihin. Onko ketään esikuvaa biisikirjoittamisen saralla?

- Tämä onkin hyvä kysymys! Eri kappaleet syntyvät eri tavalla: Välillä se saattaa lähteä jostain hauskan kuuloisesta lauseesta, josta rupeaa sitten miettimään, että miltä tämä kuulostaisi, jos sen rytmittäisi jotenkin hienosti. Ja sitten jos se toimii niin voi lähteä miettimään, että mistä tällainen kappale voisi kertoa. Sanat rakentuvat silloin siihen ympärille. Välillä joku kappale taas lähtee menevän kuuloisesta kitara-riffistä ja sanoitukset kappaleeseen saattavat tulla huomattavasti myöhemmin. Hyvien kappaleiden kirjoittamisen harjoitteluun ei ole mielestäni olemassa mitään oikotietä onneen, vaan ainut tapa harjoitella sitä on kirjoittaa ja kirjoittaa lisää, niin pitkään kunnes se klikkaa. Olen mielestäni luonteeltani sellainen tarinan kertoja, tykkään kuvailla asioita yksityiskohtaisesti. Siispä yksi asia mitä käytän sanoitusten kirjoittamisessa todella paljon, on se, että kuvittelen mielessäni jonkun tapahtuman tai tilanteen, mutta itse varsinainen kappale on vain pieni otanta sieltä isosta kuvasta. Tämä antaa kirjoittajalle tilaa leikitellä sillä, mitä kuulijalle varsinaisesti kerrotaan ja kuinka paljon paljastetaan. Tarina avautuu kuulijalle tietenkin kappaleen aikana, mutta kuulija ei välttämättä koskaan saa tietää koko totuutta tai sitä loppuratkaisua, johon jätän kuulijalle tulkinnan ja arvailun varaa.


-On hienoa nähdä miten nuorempia tähtiä singahtaa billy scenen taivaalle nykyaikanakin..miten itse näet scenemme tilanteen Suomessa ja maailmalla. Olisiko joitakin jippoja joilla saataisiin nuoria kiinnostumaan lisää tästä musiikista?

- Olen itse onnistunut bongaamaan muutamankin uuden ja aloittelevan bändin viime aikoina sosiaalisen median ansiosta, ja oikein ilolla olen alkanut seurata heidän kehitystään. Sehän nyt on ihan fakta, että ketään ei pysty pakottamaan billy-tai muunkaan musiikin pariin, mutta haluaisin ainakin uskoa että sitten kun uusia bändejä alkaa putkahdella ja he alkavat keikkailla, tulevat heidän kaverit paikanpäälle tukemaan. Ehkä siinä samalla hekin tutustuvat genreen, jos ei ole jo ennestään tuttu. Eli lyhyesti: uusia bändejä, uusia kasvoja kehiin, keikalle ja kaverit mukaan -ja ihan iästä riippumatta! 


-Mikä bändi tulisi nähdä livenä ja kenestä pitäisi tehdä juttua tähän blogiin?

- Hanna Hush, ehdottomasti! Onnistuin näkemään viime Tawastia Stompissa Hannan keikan ensimmäistä kertaa ja en voi muuta sanoa, kun että huikea meno ja aivan upea ääni! Ota hänen kanssa ehdottomasti juttutuokio.






-Loppusanat?

- Odotan innolla ja toiveikkaana, mitä tämä vuosi vielä tuo musiikkihommien osalta tullessaan. Kovasti on tullut kyselyitä niin suomesta, kuin ulkomailtakin liittyen keikkoihin ja keikkailusuunnitelmiin. Tavoitteena on minulla saada tänä vuonna vielä levyjen ohella pari musiikkivideota ulos ja alkaa suunnitella toimivaa livekokoonpanoa niin pian, kun vaan suinkin mahdollista. Keikkalavoille on kova kaipuu, mutta hoidetaan levy ensin kunnialla valmiiksi! See you out there!














Kommentit

  1. Tässä yhteydessä taas isot kiitokset Welluĺle nIstä jutuista,etenkin Batmo bile ja John W ! Ja myöskin Nigel Lewis anð
    Garbagemen li e levystä . Toimii sekä sel änä että kännissä . Mahtilevy ja hyvä,että saatiin taĺ
    teelle !

    näistä

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

HANNA HUSH

COFFINSHAKERS: Graves, Release Your Dead Tour

BLACK DEVILS