HANNA HUSH

 

               HANNA HUSH

Auringon helliessä talvista maaliskuun alkupäivien sunnuntaita lähettelen kysymyksiäni Hannalle. Haastattelu avataankin mitä mielikuvituksellisemmalla avauskysymyksellä eli mikä meno?

-Loman vika päivä ja rento meno :)

Kiusaan sinua kysymyksillä, koskapa Panu DeLaRocka vastasi kysymykseeni "ketä seuraavaksi pitäisi haastatella" juurikin sinut..mitäs tästä tuumailit ja mikä olisi sinun vastauksesi samaan kysymykseen?

-Olin otettu tietenkin, Panun ehdotettua minua! Ollaan Panun kanssa tutustuttu hiljattain ja jaettu fiiliksiä siitä kun tekee ite jutut. Tärkeetä ollu saada jakaa ajatuksia toisten samassa tilanteessa olevien 
Seuraavaksi haastatella pitäs Knuckles! On kova!

Kerroppa taustoistasi ja miten tiesi vei musiikin pariin. Mikä oli se perimmäinen syy, että halusit tehdä musiikkia?

-Minä oon kuunnellu taaperosta asti isosiskon pianonsoittoa ja sitte 5-vuotiaana alotin ite soittotunnit. Mutta yks isoimmista vaikuttajista on varmasti ollu mun eno joka soitti mm sellasessa oululaisessa kulttibändissä kuin Russian Love.
Muistan kun oon ollu ihan pieni ja on yhessä enon kans nauhotettu c-kasetille biisejä. Sieltä on tullu sellanen innostus kyllä oman musiikin tekemiseen.
Toki myös kotipaikkakunnallani, Haapavedellä, ja sen elävällä musiikkiperinteellä ja kulttuurilla on merkitystä.

Soitin jo ihan pienestä kannelta ja olin mukana kamubändeissä ja musiikkitoiminnassa kuten kuoroissa jne. Myös ala-asteen ja yläasteen musamaikat tuki ja kannusti kaikenlaiseen musisointiin. Lisäksi mun vanhemmat on aina ollu musiikin rakastajia, äiti tykkäilly Beatlesista ja isi kantrista ja gospelista. 

Perimmäinen syy kuitenki on se että haluan ilmaista itteeni ja tuoda sisältäni ulos sitä mitä siellon meneillään ja mitä koen ja nään ympärillä.

Sinua voi todellakin kutsua musiikin moniottelijaksi, sillä musiikin tekijän lisäksi olet tehnyt musiikista ammatin itsellesi. Avaa tätä puolta meille ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, niin tavallaan olet kulkenut opinnoissasi pikkaisen samoja polkuja kuten esim huikea Aija Puurtinen. Onko teillä ollut mitään kohtaamisia taikka yhteisprojekteja?

-No siis joo, oon kulkenu musapolkuni tosiaan sieltä ihan 5v soittotunneista, ala-asteen kamubändien ja yläasteen monipuolisten musajuttujen kautta ammattiin.

 

Muutin lukioon pois kotoa päästäkseni Madetojan musiikkilukioon Ouluun ja siellä oikeestaan tapahtu sellanen musiikillinen räjähtäminen. Klassinen piano oli pitkään mun pääsoitin mutta lukiossa laulu alko viedä yhä enemmän.

Lukion ekalla perustettiin sellanen rokkibändi ku Elise ja lämpättiin mm Jimi Pääkalloa ja sellanen hyvä pöhinä oli siinä. Sillon jo kirjotin biisit ja sitte yhessä sovitettiin.
Lukion jälkeen opiskelin ammattikorkeessa hetken pianonsoitonopettajaksi mutta sitte opepuoli tuli mukaan ja vaihdoin musiikkikasvatuksen puolelle yliopistoon.

Sibelius-Akatemiaan pääaineeksi oli vaihtunu popjazzlaulu ja mulla on sieltä popjazzlaulunopettajan pätevyys.

 

Puurtisen Aija on ollu mulle tosi merkittävässä osassa mun instrumentin, artistiuden ja musa-alan laaja-alaisuuden näkemisessä.

Hän oli Sibelius-Akatemiassa mun laulunopettaja ja hän otti mut taiteellisen tohtorintutkinnon taustalauluihin muutamiin konsertteihin mukaan ja on ollu sellanen eteenpäin puskeva tyyppi just oikeissa hetkissä. Jokainen muusikko tarviis sellassii eteenpäin kannustajia ku Aija ja vaikka mun eno Pete.

Teet tai olet ainakin varsin laajalla skaalalla tehnyt keikkoja suurinpiirtein häistä hautajaisiin erilaisilla kokoonpanoilla. Siinä varmasti näkee koko kirjossaan suomalaisen musiikintekijän kentän, mahdollisuuden ja annin..miten tuo kaikki on vaikuttanut omaan näkökulmaasi musiikista ja yleensäkin yleisöstä?

-No uskon että mun musiikkimaku on oikeesti tosi laaja 😂 sellanen legendaarinen ”kuuntelen laidasta laitaan” voi olla jollekki jotain muutaki mutta ite koen että kuuntelen oikeesti laidasta laitaan musiikkia ja myös oikeesti tykkäilen tosi monenlaisesta.. mongolialaisesta kurkkulaulusta metalliin ja popdiivoista Kaija Koohon.

Ei tätä työtä vois tehä jos ei oikeesti nauttis musiikista mitä esittää. Yritän löytää aina joka biisiin sen oman näkökulman ja sen että mitkä jutut siinon hienoo jos ny ei ihan kaikki esittämäni kappaleet keikoilla tosiaankaan soi mun soittolistoilla. 

Näkökulmalla yleisöstä ei oikeestaan oo merkitystä koska ite aattelen että annan keikoilla kaikkeni ja hyppään siihen hetkeen, olipa kyse omasta rockabillybiisistä tai lainatusta Villieläimestä 😂

Musiikin ammattilaisena sinulla on varmasti kaikki tarvittava tietotaito omien mielenkiintoisten biisien tekemiseen, mutta miten siinä samalla pitää huolen ettei tuotoksista tule liian kliinisiä? Mistä ideat omiin biiseihin tulevat, miten ne rakentuvat ja teetkö niitä yksin vaiko porukassa?


-Jos kliinisyydellä tarkoitat sitä että tulee liian tuotettua niin ite nään tuotannon tärkeenä osana musiikintekemistä. Sehän on sitä että haluat että se sun musiikki kuulostaa ulospäin myös siltä niin ku sen oot ensin pääs sisällä kuullu.

Mun motto on ollu aina se että teen sellasta musaa mikä kuulostaa itelle hyvältä ja mihin ite oon tyytyväinen. Myös se että haluan että soittimet kuulostaa niiltä itseltään eli tietyllä tavalla se akustisuus pitää olla messissä.

 Nauhotuksissa pitää saada se uloslähtevä saundi kohilleen eli omasta mielestä liven pitää kuulostaa jo siltä mitä se nauhatulos ja sillon se on aitoo eikä kliinistä. Ideat omiin biiseihin tulee useesti silleen että mulla alkaa soida joku riffi päässä tai joku melodian/sanojen pätkä ja sitte biisi rakentuu sen ympärille. Elokuvat, toisten musiikki, taide.. kirjottelen aina ylös jos tulee joku ajatus/idea ja sitte siitä muokkautuu pikkuhiljaa biisi.

Tähän mennessä biisit on pitkälti rakentunu silleen että mullon biisi jonka vien bändille ja sitte sitä sovitellaan yhessä mutta toiveissa että toinen levy on sitte enemmän cowriter tyyppinen.

Sovitustyö tehdään bändin kanssa yhdessä ja jokainen tuo oman taitonsa ja tulkintansa biiseihin ja biisit ei olis mitään ilman mun bändin soittajia.

Onneksemme monipuolisuudessasi on ollut tilaa myös rock und rollille ja billy musalle myös..miten kiinnostus tähän upeaan sceneemme nousi ja miten sijoittaisit itsesi siinä?

-Kiinnostus tähän genreen lähti oikeestaan 2000-luvun alussa exäni kautta, kiitos siitä hänelle. Sillon asuin Oulussa ja keikoille lähteminen oli iso homma. 

JuhannusJamboreet oli isoja juttuja. Lahteen muutto 2004 ja siellä skenen porukkaan tutustuminen oli ihan uus maailma ja että niitä keikkoja oli  ja niihin ei ollu satoja kilometrejä matkaa.

En oo ajatellu itteni sijottamista genreen, minusta on siistiä että on porukkaa kaikista ikäluokista, vaikkakin tiedostan sen että porukka on ikääntyny ja elämäntilanteet sellasia että ihan joka keikalle ei vaan oo mahdollista lähteä.

Cosmic Cockfish Jukebox ,kerroppa lisää tästä bändistäsi ja "uudesta" tulemisestanne?

-CCJ on ollu pitkään ja se on jotenki tosi paljon enemmän ku bändi. Ite tulin messiin muistaakseni 2007 ja se oli silleen vaan että oltiin kavereita ja en muista kuka sen heitti mutta jossain illanistujaisissa joku bändistä heitti että alappa soittaan kiippareita meidän bändissä. En nää että olis uus tuleminen vaan se on ollu koko ajan se pointti että tehään musaa omalla tahilla.

 

Kitaristi Jukkis kun menehtyi niin piti hengitellä hetki. Koko ajan tässä on tehty musiikkia ja levy tulee kun se on valmis. Kaikki ajallaan :) 

Pakko myöntää, että kun vuoden 2022 aikana julkaisit uskomattoman hienon Fatboy bändin kanssa tekemäsi singlen, niin ei minulla ollut hajuakaan, että yhteistyönne oli paljon vanhempaa perua jo..eli ainakin jo vuonna 2012 sinut oli poimittu yleisön joukosta vetäisemään biisi Fatboyn kanssa. Mitä, mitä mistä tämä huikea yhteistyö on oikein saanut alkunsa ja mitä kaikkea olette yhdessä tehneet ja mitä kaikkea on luvassa?

-Yhteistyö Fatboyn kanssa on hauska tarina kun tosiaan olin käyny muutamia livekeikkoja heiltä kuuntelemassa  ja muistan että yhellä keikalla mietin että olispa niin siistiä laulaa Thomasin kans joskus. Kun sitte Love Creole levy ilmesty niin levyllä oli duettobiisi Wolf Is At The Door ja se jotenki iski itelle ja siihen hetkiseen elämäntilanteeseen.

He olivat tulossa keikalle Tavastialle uuden levyn tiimoilta, niin päätin lähettää sähköpostin jossa kerroin että haluaisin tulla laulamaan teidän keikalle kyseisen biisin. 

Maili meni managerille ja vastaus tuli keikkapäivänä aamulla että tuu tsekkiin, katotaan. No koko päivän odottelin keskustassa mutta vihdoin pääsin tsekkiin ja tapasin heidät pikaisesti ekaa kertaa henkilökohtasesti.

Vedettiin biisi läpi ja sovittiin että illalla vetävät mut yleisöstä lavalle. Se oli huikee ilta ja siitä alko meidän ystävyys. 

Puhuttiin sillon että joskus vielä tehdään duetto yhdessä. Find Me Again biisin kirjotin alunperin Thomasia ajatellen ja kun tulevan debyyttialbumin nauhotukset oli valmiit, laitoin hälle viestin että lähetkö mukaan ja hän vastas hetkessä että ilman muuta. 

Tosi hieno homma. Yhteistyökuvioita on kiva miettiä ja tehä, katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan sillä saralla :)

Omaa tuotantoasi putkahti ulos vuoden 2022 aikana kolmen singlen verran..kerroppa lisää näiden teosta ja koko tästä oma tuotanto jutusta. Ketä tuota kanssasi touhuaa ja työstää. Ainakin Kujasen Juha on vahvasti mukana?


-Tulevan ensilevyn biisit on oikeastaan kokoelma vuosien varrella säveltämääni musaa. Ekat aihiot on jopa sieltä asti ku oon ollu teini.

 Toki sovitukset on eläny ja sillä tavoin tavallaan uusia biisejä kun ne on vuosien varrella muokkautuneet nykyiseen muotoonsa. Levy on tosiaan nyt valmis ja sinne on valikoitunu 12 kappaletta.

Mun bändissä on aivan loistavat muusikot ja ystävät. Henri Jokinen kitaraan tuli messiin yhen coverkeikan jälkimainingeissa kun kitaristi oli hakusessa ja mulla tuli yhen perus bilekeikan jälkeen tunne Henristä että tässä on mun kitaristi.

Ville Niska rummuissa on kavereita ja kollegoita vuosien takaa useemmista kokoonpanoista ja rootsmusaa soitellu aiemminkin. Kujasen Juhan kanssa ollaan oltu ystäviä kauiten ja hän on basisti jonka oon halunnu mukaan ihan alusta asti.

Nyt kun ensilevyä tehtiin niin Juha hyppäs messiin suoraan studioon. Oon niin kiitollinen mun bändistä ja kokoonpano on just oikea tällä hetkellä. Jokainen tuo oman soittotaustansa mukaan ja omasta mielestä se on just se suola että kaikki diggailee ja soittaa myös musiikkia muista genreistä. Tulee just sopiva soppa :D

Mitä tämän tiimoilta on luvassa ja saammeko oikein niitä old school fyysisiäkin tuotoksia ihailtavaksemme?

Levy julkaistaan tänä vuonna ja tulee sekä vinyyli että cd. 

Mites keikkailu tuon projektin tiimoilta?

-Keikkoja tulee nyt kevään loppuun ja kesälle muutama, niistä infoan somessa kun saa julkistaa. Levynjulkaisun jälkeen tullaan tekemään keikkaa enemmän.

Kun olet nähnyt musiikkielämää monelta kantilta, niin miten tämä billy scenemme siinä sijoittuu...miten saisimme lisää nuoria innostumaan tästä paljon antavasta scenestämme?

-Billyskene on pienemmän porukan juttu ja just sitä oon aina rakastanu skenessä että esim isotki bändit on keikoilla yleisössä fiilistelemässä ja juttelemassa porukalle. 

Sellasta lämminhenkistä ja yhteisöllistä meininkiä. Sitä en osaa sanoa miten nuorempaa jengiä sais messiin.. pitää vaan tehä uutta hyvää genren musaa ja järkätä keikkoja jotta jengi kuulee ja on mahollista ajautua jengiin mukaan.


Miltä Suomen musiikki bisnes ja elämä muutoin sinulle näyttäytyy. Mitkä ovat sen parhaat puolet ja vastaavasti heikkoudet?

-Suomen musiikkibisnes on keskittyny tiettyihin isoihin toimijoihin jotka pyörittää koko hommaa. Televisio-ohjelmat ja radiot pyörittää sitä samaa ja tuetaan ja rahoitetaan omia.

Maailmaa kun miettii niin eri genreille on omia radiokanavia ja siellä edustaa myös billy.
Suomessa kanavien viimeisetki rootmusan ohjelmat lakkautetaan. Onneksi on vapaaehtoisia ja sydämellään hommia tekeviä, kuten vaikkapa RollFMn väki. Myös Radio Helsinki soittelee jonkin verran underground musaa. Pienemmän genren tyypit joutuu ite tekemään tosi paljon että saa musiikkiaan kuuluviin.

Omasta mielestäni Suomen radioiden tarjonta on aika yksipuolista.

Tunne on myös että Suomessa musabisneksessä piirit pienet pyörii ja portinvartijoiden ohi on hankala päästä jos et tunne oikeita tyyppejä. Tavallaan sekä vahvat että heikot puolet on just se piiri pieni pyörii. 

Tasa-arvo elämän monella eri sektorilla on ollut paljon puheissa viime vuosina. Valitettavasti myös negatiivisessakin muodossa. Miten itse olet kokenut kaiken tuon matkallasi musiikin ammattilaiseksi?

-Tasa-arvosta on paljon puhuttu viime aikoina ja meToo kampanjat ollut esillä eri musagenreissä ja se on hyvä että asioita tuodaan julki. Naisen asema ei oo ollu helppo musapiireissä ja tiedän että epäkohtia on ollu paljon ja on varmasti edelleenkin.

 
Kyllä sellaseen tytöttelyyn ja aliarvioimiseen on törmänny ja sellasta ei vaan voi hyväksyä ja hyvä että asioihin puututaan. Kantrin saralla esim The Highwomen teki levyn ja keikat ajaakseen naisten asemaa kantrin piirissä jenkeissä. Suomessa on oma faceryhmä Suomen musamimmit ja muusut jossa nais- ja muunsukupuoliset muusikot tukevat ja auttavat toisiaan ja itekki saanu sieltä monessa asiassa avun kun on tullu probleemaa tai kysymystä liittyen musantekoon ja julkaisuihin.

Oon onnekkaassa asemassa että saan tehdä töitä ja musiikkia tyyppien kanssa jotka pitää mua tasa-arvoisena muusikkona. Ja itse asiassa mun fiilis soittoporukoissa on enemmänkin ollu se että mun mielipiteitä ja ajatuksia kuunnellaan ja että mua arvostetaan säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana ja muusikkona. 

Paras kokemasi keikka ja miksi. Sekä oma, että jonkun muun?

-Mun paras kokemani keikka on ehdottomasti Iron Maiden Tallinnassa toukokuussa 2018. Mieheni on kuulunu Iron Maiden faniporukkaan pienestä pojasta lähtien ja lähdin silloin ekoja kertoja hänen kanssaan Maiden faniryhmän Crazy Finns jengin mukaan keikkareissulle.

Kokonaisuudessaan koko reissu oli vaan jotain sellasta mitä en oo koskaan ennen kokenu. Mietin että tän kaltaisia faneja ku ite joskus sais niin jestas. Keikka itsessään oli ihan huikea lavasteineen, pyroineen ja muusikoineen, huh.
Omista pakko sanoa Tawastia Stompin viimeisin keikka. Oli tosi jännittävää tulla ekaa kertaa solistina oman jengin eteen ja pelkäsin että yleisöä ei oo mutta oli niin huikeeta että jengiä oli ja palaute oli niin ihanaa. 

Vaikka poikettiin genrellisesti muista lauantain bändeistä niin oli hienoo nähä että ihmiset tykkäs ja oli messissä. Hold On Me kun soitettiin niin kuulin ku ihmiset laulo kertsiä mukana, siinä meinas roskia mennää silmiin. Tollaset hetket jää kyllä mieleen 

Loppusanat?

-Käykää keikoilla ja ostakaa levyjä ja merchiä, ne on paras tapa tukea muusikoita ja musiikkia mitä kuuntelee :)