BEDLAM BREAKOUT

 

PRIMAL BEATS FROM THE BASEMENT: FOR DANCERS ONLY

(STAG-O-200 LC 99185)

Side One

A: Pleadin'- Mercy Baby, Just Can't Say- Willie Nix, She's Gone- Schoolboy Cleve, Wear Your Black Dress- Willie Egans, Finally Met My Baby- Lightnin' Hopkins And Ruth (Blues) Ames, It Must Have Been The Devil- Otis Spann, Rhythm Rockin' Boogie- John Lee, Im Looking For A Woman- Little Hudson.


B: Boogie Chilluns Playhouse- Donnie Williams, So Good- Ervin Rucker, Lonely Travelin- Lonesome Lee, Feelin' Kind A Lonesome- Willie J.Charles, Love You Baby- Eddie King, You Drink Too Much Booze- Jimmie Raney & Slim Slaughter, Pack Up- Gladys Tyler, Blues King Mambo- Harmonica "Blues King" Garris.


Linernotes:

"For Dancers Only was formed in 2004 because at that time in Ireland there wasn’t even one club where we could go and listen or dance to rhythm and blues records. In the past 18 years we’ve grown from a local club in our hometown of Wexford to a truly international one in Dublin. We’ve been lucky enough to have had some of the finest dj’s/collectors in the world come and play for us and the support from our clientele from all over the world is beyond humbling. This lp represents the kind of music you might expect to hear if you ever venture down the basement in Thomas House, Dublin for one of our club nights. It also keeps alive the legacy of these great artists and musicians who cannot ever be forgotten."


Limited to 500 copies. Description by the label: For Dancer Only is the legendary club night of Bill Kealey, the hard-drinking, energetic collector and vinyl hunter from Dublin. Almost every weekend he is out and about with his 7" vinyl case and makes the crowds happy. Since he's been doing it for a few decades, he belongs to the absolute Champions League of those who deal with Rhythm & Blues of the 50s and all its varieties. This is his first compilation and we claim it's one of the best Stag-O-Lee has ever released.

Rytmikäs blues kokoelma avataan keskitempoisella ja positiivisella tavalla "junnaavalla" suun venyttely rallilla. Eipä paljon aidommaksi voi mennä, sillä pikkaisen hapuilevaa soitto virhettäkin on kuultavissa. Pikkaisen nopeammalla rytmillä tästä saisi oivan "ränttätänttä" rytkyblues vedon.

Mercy Baby (12.03.1930- 10.09.1977) eli Julius W. "Jimmy" Mullins oli laulava rumpali ja biisintekijä. Ensimmäisen levytyksensä hän teki 1957 Frankie Lee Sims "What Will Lucy Do?" levylle rumpalina. Viimeisen levytyksensä " The Rock & Stomp" Mercy Baby teki 1959 omalle lafkalleen. 

Hän kuoli vasta 47-vuotiaana Dallasissa. Kuolin syynä oli riidasta johtunut ampumavälikohtaus ja sitä seurannut niskalaukaus. "Pleadin'" ilmestyi Ric merkillä 1958 kääntöpuolenaan " Don't Lie To Me".

Taidokas huuliharppuilu nousee  rooliin "Just Can't Say" biisillä. Miellyttävä ja tanssittava suht keskitempoinen rhythm and blues pala, joka saa rokkiluut mukavasti kolisemaa.

Willie Nix (06.08.1922- 08.07.1991) tunnettiin myös The Memphis Boy nimellä. Rumpali laulaja, joka oli aktiivisimmillaan 40- & 50- luvuilla. Hän oli tanssija ja koomikko Rabbit Foot Minstrels ryhmässä, jonka kanssa hän kiersi varietee esityk0sissä 40- luvulla. Hänestä tuli osa kuuluisan Beale kadun Memphis Blues sceneä. Monen muun yhtiön lisäksi hän äänitti myös Sun Recordsille. Willie kuoli Lealandissa,Mississipissä 68- vuotiaana.

Schoolboy Cleven "She's Gone" kulkee aikalailla samoilla linjoilla Willie Nix biisin kanssa. Eli jälleen ei, niin nopeaa, mutta tyylikästä ja harppu vieläkin vahvemmin esillä.

Schoolboy Cleve (10.06.1928- 05.02.2008) oli huuliharpisti, joka työskenteli mm. Lightnin' Slim, Sonny Boy Williamson, Muddy Waters ja Buddy Guy starojen kanssa. "She's Gone" ilmestyi Feature Recordsilla 1954, kääntöpuolenaan "Strange Letter Blues" . Hän kuoli Daly Cityssä, Kaliforniassa 82 vuoden iässä.

Nyt heitetään seksikkäämpää mustaa ylle Willie Egansin "Wear Your Black Dress On" jump blues palalla, jossa kaikuja Ray Charles suuntaan. Piano kilkkaan todella kauniisti ja torvet lisäävät kappaleen bileystävällisyyttä roppakaupalla. Kummasti tämän tahtiin tanssikutsu alkaa kutsuvasti kuumottamaan.

Willie Egans (01.10.1933- 05.08.2004) oli kynäilynkin taitava laulava pianisti. Hän levytti läjän pikkumustia 50- luvun puolenvälin ja lopun aikoihin. Mitään suurempaa sukseeta ei niillä saavutettu. Hänen lapsuuskotinsa oli täydellisen eristyksissä muusta maailmasta Lousianan  rämealueilla Mindenissä. Päätielle päästäkseen oli taisteltava tiensä läpi alligaattoreita kuhisevan rämeen. Tämän vaarallisuudesta kertoo isänsä menettämä käsi ja veljensä menettämä jalka, noilla ällöttäville otuksille. 9- vuotiaana Willie lähetettiin isoäitinsä luo ihmisten ilmoille Los Angelesiin koulua varten. 

Rämeiltä totuttu suoraviivaisuus ja rämäpäisyys paistaa myös "Wear Your Back Dress On" biisin takaa. Willien kertoman mukaan sen inspiraationa toimi hänen vaimonsa Beatrice. "Biisi syntyi, koska melkein ammuin hänet!" , on Willie tarinoinut. "Odotin kuistillamme 38 sylissäni hänen saapumistaan kotiin" oli Willie vielä lisää valoittanut kappaleen inspiraatiosta. Huh aika rämäpää siis. Tosin ei kovin poikkeavaa noissa piireissä. 

60-luvulla hän vetäytyi totaalisesti soitto hommista, hänen koko kalustonsa tuhouduttua yökerhon tulipalossa. Hän siirtyi työskentelemään sairaala maailmaan. Brittiläinen Krazy Kat yhtiö julkaisi hänen singleistään 1982 albumin "RocknRoll Fever". Hänen luultiin tuolloin jo kuolen. Se myi todella hyvin Euroopassa ja Willie löytyikin hyvissä sielun ja ruumin voimissa "uudestaan". Hänet buukattiin Lontoon Electric Ballroom bileiden pääesiintyjäksi yhdessä fonisti Big Jay McNeelyn kanssa. ACE Records julkaisi 1984 kokonaan uuden albumin nineltän "Going Back To Lousiana" Pitkän uran puurtanut Willie kuoli Los Angelesissa 2004.

Vahvaa, tyylikästä naisnäkökulmaa miehiseen ja savuiseen kuppilaan tarjoilee Ruth "Blues" Ames "Finally Met M" blues bopperilla. Biisin tasokkuus ei ole yllätys, kun tajuaa kitaristina taituroivan maailman yhden arvostetuimman kitaristin Lightnin' Hopkinsin. Priimaa sanon minä.

"Sen täytyi olla paholainen" julistaa seuraava rokkaava Chicago blues piano rock'n'roll ralli. Otis Spann laittaa pianon kilkkaamaan tyylikkäästi, huuliharpun tuodessa biisiin lisää särmää. Namii sanon minä. Single julkaistiin 1954 kääntöpuolenaan "Five Spot" Checker lafkan toimesta.

Otis Spann (21.03.1924 tai 1930? - 24.04.1970).

Kuten huomaatte lähteistä johtuen syntymäajasta ja paikasta on kaksi eri versiota. Otis oli saanut syntymälahjana soittajan geenit, sillä isänsä oli pianisti Friday Ford, äitinsä Josephine  Erby kitaristi, joka soitteli mm. Memphis Minnie ja Bessie Smith leidien kanssa. Isäpuoli Frank Houston Spann oli saarnamies ja muusikko. Edellämainittujen valvovan silmän alla Otis alkoi pureutua pianon soiton saloihin. Myös Little Brother Montgomery oli osallisena taitojen kehittymiseen.

1946 Otis muutti Chicagoon, päästen siellä Big Maceo Merriweather oppiin. Tic Toc Lougne mestassa hän oli sooloesiintyjänä kera kitaristi Morris Pejoen. 

1952 Otis pääsi Muddy Watersin bändiin. 24. syyskuuta 1953 hän oli ensimmäisen kerran mukana Muddyn äänityksissä. Rinnalla jatkui myös sooloura sekä sessio pianistin rooli mm. Bo Diddley, ja Howlin' Wolf sessioissa. 1968 vuoteen asti hän pysyi Muddyn matkassa. Sessiot jatkuivat ja mm. Buddy Guy, Big Mama Thorton, Peter Green, Fleetwood Mack saivat nauttia Otiksen tyylikkäästä soitannasta levyillään.

Otis kuoli maksasyöpään Chicagossa 1970. Hänet tuhkattiin Burr Oak Cemetery paikassa (Alsip,Illinois.). Hautapaikka oli vailla tekstejä lähes 30 vuotta. Lopulta blues vaikuttaja Steve Salter sai aikaiseksi kampanjan tilanteen korjaamiseksi.  Kesäkuun 6. 1999 pidettiin privaatti tilaisuus, ympäri maailmaa tulleiden lahjoitusten ansiosta pianomestari sai ansaitsemansa tekstin kiveensä "Otis played the deepest blues we ever heard - He'll play forever in our hearts."

"Rhythm Rockin Boogie" rullaa mukavasti nimensä mukaisesti boogien syvimmässä olemuksessa rokkaavan rytmikkäästi. Taas biisi, joka saa jalan vipattamaan mukavasti ja tanssiin kutsuen. Kun itse en näitä aarteita ole aikaisemmin pahemmin ryhtynyt tutkimaan, niin nyt pääsen todellakin tekemään erittäin miellyttävää tutkimusmatkaa rytkybluesin saloihin. Sieluni silmin näen miten täpötäysi salakapakka jossain Chicagon pimeillä kujilla joraa tämän tahtiin hikisen eroottisesti.

John Lee Henry (13.02.1919 - 12.03.1995)

John Leen isoisä oli saarnamiehiä ja isä ravitsi kansaa farmarin toimessa. Hän opetteli harpun soiton jo ihan lapsena. Hän keikkaili Canton (MS) alueella paikallisten muusikoiden kanssa(esim. Buddy Cobbs) 30-40 luvuilla. 

1943 John Lee muutti Chicagoon ja pääsi mukaan Muddy Waters bändiin muutamille keikoille, ennenkuin liittyi Big Boy Spiers' Rocket Four bändiin.

Eka levytys Spiersin kanssa oli 1953 CHANCE levymerkille. Koko 50-luku kului keikkaillen kenen kanssa milloinkin.  David "Honeyboy" Edwards kitaristinaan hän levytti TESTAMENT merkille joitakin kappaleita, mutta niitä ei koskaan julkaistu. "Rhythm Rockin Boogie"  (JUB114) julkaistiin 1952 kääntöpuolenaan "Knockin' On Lula Mae's". 

Viimeinen tiedossa oleva keikka oli 1964 Big Joe Williams herran kera Fickle Pickle mestassa. John Lee kuoli 12.03.1995 Chicagossa.

Little Hudsonin " Im Looking For  A Woman" biisissä piano kilkkaa kuten Jerry Lee Lewisillä myöhemmin. Miellyttävä ränttätänttämäinen rokkaava blues.

Little Hudson (06.09.1919 - 22.03.2009)

Mississippin Anguilla, Sharkey County paikkakunnalla syntynyt Little Hudson opetteli kitaran soiton 12-vuotiaana. 20-vuotiaana hän muutti Chicagoon ja alkoi tehdä itseään tunnetuksi paikallisissessa blues scenessä. Tyylillisinä esikuvinaan hän piti Big Bill Broonzy, Big Maceo Merriweather sekä Tampa Red nimiä.

1950 Hän perusti The Red Devil Trio bändinsä yhdessä pianisti Lacy Bill Lucas ja rumpali James Bannister soittajien kanssa. He myös soittelivat välillä pianisti Henry Grayn kanssa. Levytyksiä tekivät Chance ja Job merkeille. 1964 hän vetäytyi musiikki bisneksestä. Little Hudson kuoli Chicagossa 2009.

Toivottavasti nämä musiikoiden esittelyt eivät puuduta teitä hyvät lukijani, mutta halusin ottaa esittelyn mukaan edes a-puolen osalta (ei viitsi b-puoltakin ottaa, sillä silloin tästä tulisi jo romaanin pituinen🤭), miksikö saatatte kysyä? Jo itsenikin vuoksi, sillä eihän minulla ollut heistä mitään tietoa. Toisekseen siksi, että pidän kovin tarinoista musiikin takana.

Donnie Williams avaa b-puolen positiivisella tavalla junnaavan psykedeelisellä "Boogie Chilluns Playhouse" rainalla, jossa harppu,foni ja kitara antavat biisille oman värikkään leimansa.

"So Good" julistaa Ervin Rucker biisillään ja sitähän tämä on. Rokkaava ja doo-wopahtavan tanssittavaa namuttelua alusta loppuun. Tämän julkaisun ehkäpä se kovin helmi. Foni soi kauniisti.

"Yksinäinen Matkaaja" Lonesome Fee hidastaa tahtia luoden hivenen hypnoottistakin kaikua biisiinsä. Tuo sopivasti lisäväriä kokoelmalle ja saa taas nauttimaan kuulemastaan. Olisi oiva laina jonkun uudemman bändin ohjelmistoon. Saattaa jopa ollakkin jo jollakin.

Willie J. Charles tuo sopivan maukkaasti väritykseen sopivassa suhteessa urkuja "Feelin' Kind A Lonesome" surkuttelulla. Surkutteluun ei olisi surullisesta aiheesta huolimatta, sillä tämäkin esitys antaa nautinnollisi elämykdiä 60-lukulaisella soundillaan. Souliakin hivenen olen aistivinani soitossa.

Rakkaus, ah mikä ihana syy moneenkin lauluun. "Love You Baby" Eddie King pääsolistinaan tuo mukavaa stemmalaukantaa naisottella meidän nautittavaksemme. Toimii. Ei kaukana gospel tunnelmistakaan vahvasti 60-lukuinen veto.

Liikaa viinaa, niinhän siinä välillä käy; muillakin kuin meillä suomalaisilla; kun biletyksen lumoissa homma lähtee lapasesta. "Too Much Booze" on ehkäpä levyn letkein biisi ja jopa lähellä rockabilly poljentoa. Jimmie Raney ja Slim Slaughter ovat saaneet varmasti jengin joraamaan keikoilla tälläisillä vedoilla.

"pakkaa kamas ja häivy. en tarvii sinua enää" tokaisee tylystiGladys Tyler ja näyttää olevan erittäin tosissaan tällä rokkaavalla bluessillaan.

Harmonica "Blues King" Garris päättää tämän tyylikkään kokoelman huuliharppu mambobluesillaan. Eipä tullut aika pitkäksi tämän julkaisun aikana. Stag-O-Lee lafkalle hattua päästä, kun julkaisevat tälläisiä namuja.