TH' BOOTY HUNTERS

 



Th' Booty Hunters: The End Of The Country

(Primavera Labels DL B 16036- 2021)

A: Rage, Believe On Higher, Funny Consequences, Gold Tone, Lost For Nothing

B: It Mets As Black, Anyway We Do, Stand My Ground, You're Always Wrong, The End Of Rope.

Kesti aivan liian kauan itseltäni tehdä tämän Barcelona veljes bändin uusimman levyn arvio.

Sainhan tämän jo tiukan ja iloisen Santi's Beach Bar keikan jälkeen Pinedan Psychobilly Meetingissa 2022 ystävällisesti bändin laulajalta. Sorry guys that took so fuckin long to do🙈🙉

Pakko sanoa tuon keikan nähneenä ja tätä julkaisua ees taas sahanneena, että nyt on kyllä liian hyvä bändi jäänyt turhan vähälle huomiolle. No ainakin täällä Pohjolan perukoilla.

Booty Hunters yhdistelee miellyttävällä tavalla musiikkinsa eri elementtejä hevistä ska torviin ja saa kaiken tuon vieläpä toimimaan ehjänä kokonaisuutena.

Tie ja totuus kuitenkin soundissaan pureutuu alt countryn ja ameriikan keskitierockin ytimeen.

"The Rage" aloittaa tosiaankin ska-torvilla ja jatkuu vahvasti mandoliini vetoisena reippaan iloisella bluegrassahtavalla saundilla. Itselleni tästä tulee mieleen jenkkiläinen Red Elvises bändi. Mukavan letkeä olo tuli avausbiisistä.

Rankemmalla otteella kuritetaan soittimia "Believe On Higher" metallikantri rokilla. Joka kurottaa hetkellisesti jopa black metal osastolle tuimalla soundillaan. Toimii tässä taloudessa sisällä, saunassa ja puutarhassa. Hippasen mieleen tulee Reverend Horton Heat tuima "Death Metal Guys" biisi noissa tummimmissa kohdissa.

Paluu letkeämpiin sointuihin tapahtuu "Funny Consequences" polkahtavalla mehiko henkisellä suht nipakan nopealla mandoliini bluegrassa iloittelulla, jossa lapsikuoro tuo oman värinsä reippaaseen menoon.

"Gold Tone" keinuttelee utuisissa "jazz butcher/hank ray" tunnelmissa tummuvaan iltaan kulta kainalossaan. Vaikka kaikki nuo allekirjoittaneen sekavat mielleyhtymät saattavat saada lukijan hämilleen ja ihmettelemään ehkäpä kysyen "miten ihmeessä tuo kaikki voi toimia yhdessä?"..onneksi Booty Hunters klaaraa kybällä läpi biisistä toiseen yhdistäen tyylillä kaiken omaksi soundikseen.

Mehiko torvilla ja tunnelmoinnilla päätetään kutkuttavan hyvin a-puoli "Lost For Nothing" itku olutlasiin hiturilla. Nuo torvet saavat kylmät väreet menemään iholla positivisella tavalla, niiden huikean soinnin vuoksi.

Kääntöpuoli avautuu "It Mets As Black" synkän tummalla Legendary Shack Shakers orkan mieleen tuovalla lähes "hautajaismarssi" menolla. Ja kyllähän myös Nick Cave/Tom Waits kaikuja olen kuulevani, kunnes vauhtia lisätään hienosti mandoliini hillbilly polkaan grass välimaastossa laukaten. Minun yksi suosikeistani tällä julkaisulla.

"Anyway We Do" tarjoilee meille reippaampaa ja tanssittavampaa mandoliinibillyä jiihaw meiningillä. Toimii. Pikkaisen uudempaan roots menoon siirrytään kuulaan "Stand My Ground" pahistelulla. Viulu soi kauniisti ja koko bändi täydentää soundin tyylikkään toimivaksi. Keskitempoinen "paikallaan hetkuttelu" soitanta. Ei sovi oikein hituriksi tappo aikeineen.

Joku on aina väärässä, mutta onneksi jokaiselta löytyy tämäkin puoli ettei oloaan tarvitse yksinäiseksi tuntea. Väärässä oloon Booty Hunters pureutuu upealla "You're Always Wrong" modernihkolla lo-fiaakin suoltavalla räme rokilla. Jason & The Scorchers bändille sopisi hyvin tämä biisi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan kuten tämä levy tai vaikkapa huonommassa tapauksessa köysi. Tumman countryn puolelle kallistutaan lo-fi soundein, laulussa oivaa rosoa ja kitarassa mukavaa säröä "The End Of Rope" synkistelyllä. Voimakasta ja tunteisiin menevää soitantaan. Lopun kitarasoolossa kirkkaampia sävyjä. Upeaa soitantaa. Sydämen pohjilta tuleva yhteislaulu torvineen täydentää ja kuorruttaa tämän levyn helmen.

Vahva suositus juurimusiikin ystäville ja kaikille muille ennakkoluulottomille hyvän musiikin ystäville.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PHANTOM CREEP FEST WEEKENDER

Kuva
 Phantom Creep Fest Weekender Otto’s Shrunken Head, Manhattan, NYC Friday 25th October Our Wicked Lady, Brooklyn, NYC Saturday 26th October Otto’s Shrunken Head in downtown Manhattan is a bit of a Mecca for all things Tiki, music and good times. Mike Decay (is it too soon to call him legendary?) regularly puts on bands and DJ sets here as part of his monthly Midnite Monster Hop events that have been running for the last 25 years. However, it’s his annual Phantom Creep Fest Weekender that we’re here for. At past events you might have seen some familiar faces such as the Surfin’ Wombatz and Screaming Rebel Angels. Tonight though we were being treated to a couple of DJ sets from Bal Croce (The Sting-Rays) and Susan Lewis (The Meteors, The Tall Boys). It was also an opportunity to catch up with friends from both sides of the pond. The weekend was promising to be a good one.   Friday The Phantom Creep Fest Weekender happens over three days around Halloween (we only atten...
Lue lisää

DOUBLE BILL Folk und Roots

Kuva
 10.01.2025 Paapan Kapakka, Tampere STENARI & THE SNAKEOIL COMPANY Aina on luvassa mukavan leppoista ja maanläheistä menoa, kun Stenari astuu lavalle yksin tai yhdessä huikean bändinsä kera. "Onko tämä cowboy musiikkia" kysyi eräs leidi, kun istuin vapaaseen pöytään. No siinäpä oli hyvä pelin avaus kolmen toisilleen vieraan ihmisen kesken. Yritin selittää, että jos tietää Johnny Cash herran, niin sinne suuntaan on kallellaan illan musiikki. Kun kyseisen leidin kaveri saapui Tapparan pelistä pöytään, niin hän kysyi samoin sanoin "onko tämä bändi cowboy musiikkia"🤭 jo vain olihan se ja paljon muuta. Kahden huippusetin aikana; jotka minä todistin; pureuduttiin tärkeisiin asioihin kuten mm rakkaaseen tyttäreen, miehet ovat sikoja, paholaisen pois hätistämiseen, junien tuhoamiseen, kännissä ajamiseen ja kaikkeen muuhun arkipäiväiseen normi ihmisten elämään. Perus Jamppa ja Jaana yleisö näytti ottavan täyden ilon irti cowboy musiikista. Samassa pöydässä istunut mies ...
Lue lisää

GARAGE/TRASH HITS HARDLY TO GREAT BRITAIN vol.1

Kuva
 Garage/Trash hits hardly to Great Britain:                     SUSAN LEWIS : You are on that lucky generation that have possibility to see all these big youth music movements from teddy boy rocknroll revival, born of punk music to rockabilly boom and psychobilly invasion and same time big bang of garage and trash music. What memories you do have bout all this happenings and how those things changed youth way of thinking and their way of life? The first thing I was into as kid was Rock n Roll. When I first started to like music, there were a lot of Buddy Holly and Eddie Cochran 10th anniversary records, to commemorate their lives. There was also films such as That’ll Be the Day which was about the Teddy Boy lifestyle, so it was natural that I would want to be a Ted. The first bands I saw were Crazy Cavan and the Rhythm Rockers, and Flying Saucers. Too many other bands to name, but there was some great gigs at The Lyceum in London in...
Lue lisää