Jack Meatbeat And The Ugs

 Jack Meatbeat And The Ugs: 30 Years After Lp

(Chaputa! Records 

A: Wanna Be Your Nam, Alligator Man, Pilgrim Mother, Legless, Enter Priced.

B: Little Red House, Spellbound Blue Maze, Seeds Of Depression, Loaded In Candyland, Vanity.

"Back in the 90's , Finland's Jack Meatbeat And The Ugs (Root band for The Flaming Sideburns) recorded some of the most killer tracks to ever come out of Scandinavia.A crazy bad trip located somewhere between MC5's High Time, The Stooges'Funhouse & The 13th Floor Elevators'Psychedelic Sounds, as understood from the land of night and ice. This bands is absolutely necessary for fans of Union Carbide Productions and early Hellacopters."

Toi teksti summaa varsin tyhjentävästi Jack Meatbeat orkan musiikin näin sen ytimestä ulkona olevallekkin. Tottakai nimi on tuttu, mutta muuten ollaan oppi-poikana tällä matkalla. En edes muistanut tuota Flaiming Sideburns yhteyttä. Aina on kuitenkin hyvä sukeltaa itselleen uuteen maailmaan.

"Wanna Be Your Nam" - savuinen kuppila ei enää riitä kuvailemaan tunnetiloja joita tällä koemme. Olemme siirtyneet johonkin outoon peli-ja Vekkulitalon combinaatioon, jossa kirkkaasti vilkkuvat valot antavat meille epämääröisesti vaihtuvia kuvioita makean savun leijaillessa nenään. Jalat setsuuria lyöden kuulija kykenee etenemään vaivalloisesti samalla seikkaillen jossain kummallisessa sieni hallunisaatio kuplassa.

"Alligator Man"..vaikka voisi luulla emme kuitenkaan ole rämeellä, vaan välkkeen pikkaisen heikentyessä aistimme selkiintyvät tasolle jossa kykenemme kuulemaan kitaroinnin vahvan räimeen ja jyystön, samalla havaiten miten pikkaisen psykedelia antaa tilaa raskaammalle rokille.

"Pilgrim Mother" utuinen "intia" meininki kasvattaa pikkuhiljaa kappaletta shamaanimaiseen tunnelmaan epämääräisellä "yhteislaulullaan". Nään sielunisilmin miten jengi joraa tätä transsissa live tilanteessa.

"Legless" rocknrollahia rujon rehdisti oikealla "keukot pihalle" asenteella. Itselleni levyn ehdottomia kohokohtia kun tanakasti revitelty rehti rock raikaa.

"Loaded In Candyland" purppurataivas meets metal.

"Enter Priced" päättää paraatipuolen soundiltaa metallisesti kitaran jylistessä tyylikkäästi. Laulussa hienolla tavalla mennään lähes popimmissa keskitien rock tunnelmissa, kunnes taas rävähtää meno rujommaksi. Itelle tääkin piisi putoilee varsin maukkaasti.

Kääntöpuoli jatkaa tavallaan "Little Red House" biisillä siitä mihin päätettiin äsken. Ehkäpä julkaisun kepein pala soitoltaan ja laulultaan.

"Spellbound Blue Maze" tylyttää punk ja garage soundillaan. Voisi ihan olla Britti garage kulttibändin The Sting-Raysin tuotantoa. Tässä taloudessa tuo on itsessään jo aika iso kehu.

"Seeds Of Depression" pikkaisen heittää otsan yli psykedeelisempään menoon jälleen.

"Vanity" kolmekymmentä vuotta jälkeen vinyyli päätetään maukkaasti garagepunkmaisella ränttätäntällä.

Kiitos Chaputa lafkan ja oman blogini tuli tutustuttua tähänkin bändiin pikkaisen paremmin. Tämän kuunneltuaan ei tarvitse ihmetellä miksi nauttii vahvaa kulttimainetta ja ennenkaikkea miksi Flaiming Sideburns lähti niin hyvää lentoon heti alusta lähtien. 

Ei toi ylenmäärinen psykedelia hämyily mulle putoile, mutta toi rokimpi taasen hyvinkin. Oli miten vaan tiukalla tasolla äijät soittonsa hoitaa kympillä himaan.