THE HARD WAY BLUES

 



JESSE DAYTON: The Hard Way Blues

(Hardcharger Records HCR008C)

The Hard Way, Night Brain, Talkin'Company Man Blues, Baby's Long Gone, Navasota, Ballad Of Boyd Elder, Angel In My Pocket, Huntsville Prison Rodeo, God Ain't Makin No More Of It.

Jesse Dayton on tehnyt pitkän päivätyön juurimusiikin eri alalajien parissa. Nyt tällä Shooter Jenningsin valvovan silmän alla Hollywoodin sydämessä äänitetyllä "The Hard Way Blues" soi 70-lukulainen Dylan soundi ja vanhatava mutta niin sielukas Texas Blues. Kitaratyöskentelyssä kumarretaan legendojen suuntaan aina Freddy King'stä Jimmy Page tyylittelyyn.

Tuoreinta tuotostaan Jesse on viimeistellyt tienpäällä "Death Wish Blues" kiertueen viime metreillä, jolla seurana on ollut Samatha Fish. Nyt käsittelyssä oleva albumi näkee päivänvalon 31.05.2024.



Jessen biisien kirjoittelu tyylissä henkii vahvasti menneen ajan tarinankerronnan lahjakkuus yhdistettynä tyylikkääseen soittoon ja hyviin soundeihin.

"The Hard Way" biisillä 70-lukulainen rocknroll lyö tyylikkäästi kättä keskitien Ameriikan rokin ja modernin blues sävyjen kanssa. Jessen laulu pääsee tyylikkäästi ottamaan roolia.

Kalkkarokäärme väristyksiä ja räme lo-fi blues tunnelmilla avataan "Night Brain". Pikkuhiljaa modernimpi ote valtaa soundimaailman. Taustalla soivat "hakku/leka" iskut tuovat väkisinkin mieleen vankien rangaistus junarata työmaat.

"Talkin Company Man Blues" rootsahtava moderni "yökerhorock", jossa sielukas soul vivahde kuorrutetaan muikealla kertsillä. Alkuillan biisi fiilistelyyn. Hienosti rakennettu biisi monine tasoineen. Lähimpänä perinteistä juurihoitoa levyn tässä vaiheessa on "Baby's Long Gone" , jonka kantavana voimana jälleen kerran toimii Jessen tyylikäs ääni. Ei yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan välillä kiihdytellen ja sitten taas hiljentäen.



"Navasota" raskaammalla kädellä vedetty rokki. Menee tyylikkään positiivisesti "ihon alle". Olisi sopinut aikoinaan hyvin Road Kings ohjelmistoonkin.

Taiteen maailmaan meidät saattelee "Ballad Of Boyd Elder" . Taiteilija Boyd Elder syntyi 1944 El Paso'ssa. Häneen taiteensa käsittelee vahvan kauniisti intìaani ja mehiko kulttuureja. Hidas lähes "puhelaulettu" kantriblues.

Kiertuelämää viettävän keikkamuusikon kaipuuta sydäntä raastavasti kertoo "Angel In My Pocket" hituri. Mehiko vivahteet lisäävät biisin vetovoimaa itselleni. Upea veto.

"Huntsville Prison Rodeo" on nautittavaa "stetson päässä" kantria, joskin tälläkin biisillä kitara soi sinisävyin. Tälläkin palalla Jessen tarinankerronta osoittaa jälleen tyylikkyytensä.

Loppuun vielä tiukka moderni keskitien rokki "God Ain't Makin No More Of It". Ei hurjastellen, vaan tyylitellen päätetään Jessen matkassa juureva matka Lännen kultamailla. Voinen suositella avarakatseisille musiikkifaneille yli genre rajojen.


Kuvat:

Curtis Knapp (1. kuva kannen jälkeen)

Ray Redding  (2.-3. kuvat)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JINX RUN 2024

Kuva
  29.06.2024 JINX THE RANCH LILJENDAL.  Jack  Ryder, Jinx The Band, Pekka Tiilikainen & The Beatmaster & HOLA GHOST. Aamuinen sateen jälkeen taivas aukeni ja saimme matkaseuraksemme upean aurinkoisen kesälauantai-iltapäivän. Matkareitiksi valikoitui todellista maaseutu idyyliä halkova Kärkölän taival keskellä hiljaisia peltoja. Porvoon Vanhakaupunki tzekattiin pikaisesti ja vähän huikopalaa haukattiin. Matka kyllä sujui rattoisasti ja nopeasti itse bilepaikalle Jinx The Ranchille. Itselleni tämä oli ensipuraisu prätkäjengin bileisiin ja vaimollenikin oli ihan kohtuullisen paljon aikaa edellisistä. Upeita pyöriä ja Jenkki rasseja oli pihapiiri täynnä.  Oma tietämykseni niistä rajoittuu lähinnä siihen, että enemmistö voittoisesti toisissa on 4 rengasta ja toisissa kaksi. Mutta silmiä hivelee; kuten vaimossanikin; upeat muodot ja tyylikkyys, joiden päälle sentään jotain silmää on. Paikalla oli monenlaista safka, vaate ym myyntikojuja ja kokonaisuus kun edes jote...
Lue lisää

BEDLAM BREAKOUT

Kuva
 Bedlam Breakout festarit pitävät sisällään jotain ainutlaatuista, jotain minkä käsittää vasta oltuaan paikalla. Espanjan Psychobilly Meeting on upea tapahtuma myös. On merta, biitsiä, aurinkoa, lämpöä,rantabileitä ja tyylikkäitä bändi kattauksia. Siltikin rohkenen väittää, että toisen kertamme kokemuksella Bedlam kiilaa rinnanmitalla ohitse. Roadmenderin sisälle on saatu aikaa taianomainen sosiaalinen yhteys, josta todellakin tulee mieleen kaikessa positiivisuudessaan aivan kuin onnistunut "yhtä perhettä" tapaaminen. Saa nauraa sydämensä pohjasta, tavata vanhoja ja uusia tuttuja, nähdä hyviä tai vielä parempia bändejä ja voit välillä liueta kävelymatkan päähän nauttimaan omien mieltymystensä mukaan ruokailu mahdollisuuksista. Lähes vastaavaa olen kokenut ainoastaan Jungle Recordsin legendaarisilla Rock'n'Roll Jamboreilla ja varsinkin Mid-Summer Jamboreilla.  Kirsikkana kakun päällä on kaiken toimivuus. Aikataulu pitää viimeisen päälle koko tapahtuman ajan, soundit ov...
Lue lisää

MICK WHITE

Kuva
  MICK WHITE Haaksirikkoisen meteoriitin tarina   Meteors on miljoonien tarinoiden bändi, ja Paul Fenech on varmasti vielä useampien ja uskomattomampien tarinoiden mies. Mies joka jakaa mielipiteitä varmasti enemmän kuin Persujen Timo Soini. Yleensä Meteors-jutuissa on äänessä ollut vain ja ainoastaan itse Paul. Tavallaan itseoikeutetustikin, sillä hänhän on lähestulkoon yhtä kuin Meteors. Mutta mikään juttu ei anna oikeaa kuvaa, mikäli aina vain tarjotaan sen yhden ja ainoan henkilön mielipide ja näkemys tapahtumiin.   Halusin laajentaa Meteorsin kuvaa haalimalla kokoon entisiä jäseniä ja haastatella heitä tapahtumista ajalta, jolloin he olivat mukana bändissä. Ensimmäisenä piinapenkkiin istutin loisteliaan ja legendaarisen ”Wreckin’ Crew” -albumin basistin Mick Whiten. ”Wreckin’ Crew” oli juuri SE albumi minulle, jonka ansiosta Meteors vei mennessään nuoren maalaiskollin sielun. Ei muuta kuin annetaan Mick Whitelle sana, ja kuunnellaan korvat kuumina mitä herr...
Lue lisää