JINX RUN 2024

 

29.06.2024 JINX THE RANCH LILJENDAL. 

Jack  Ryder, Jinx The Band, Pekka Tiilikainen & The Beatmaster & HOLA GHOST.

Aamuinen sateen jälkeen taivas aukeni ja saimme matkaseuraksemme upean aurinkoisen kesälauantai-iltapäivän.

Matkareitiksi valikoitui todellista maaseutu idyyliä halkova Kärkölän taival keskellä hiljaisia peltoja. Porvoon Vanhakaupunki tzekattiin pikaisesti ja vähän huikopalaa haukattiin.

Matka kyllä sujui rattoisasti ja nopeasti itse bilepaikalle Jinx The Ranchille.

Itselleni tämä oli ensipuraisu prätkäjengin bileisiin ja vaimollenikin oli ihan kohtuullisen paljon aikaa edellisistä. Upeita pyöriä ja Jenkki rasseja oli pihapiiri täynnä. 

Oma tietämykseni niistä rajoittuu lähinnä siihen, että enemmistö voittoisesti toisissa on 4 rengasta ja toisissa kaksi. Mutta silmiä hivelee; kuten vaimossanikin; upeat muodot ja tyylikkyys, joiden päälle sentään jotain silmää on.

Paikalla oli monenlaista safka, vaate ym myyntikojuja ja kokonaisuus kun edes jotenkin hahmottautui, niin näki, että Ranchilla oli muutakin tehty kuin istuttu kädet munissa. Paljon oli saanut pitkin tonttia vääntää, kääntää sekä hakata ja paukuttaa, jotta kaiken oli saanut toimivaksi.

Eka esiintyjä missattiin, mutta ihan oma ulkolava näytti Jack Ryder esiintyjällä olleen päärakennuksen sisäänkäynnin yläpuolella.

Toisena yleisöä tuli viihdyttämään Ranchin ja jengin oma Jinx The Band. Olipa miellyttävä yllätys tämä bändi. Kaksi laulajaa "Pekka ja Pätkä ja tai Biker ja Roku" täydensivät hienolla tavalla toisiaan.

Soitto soi mallikkaasti ja yleisönsä ottivat hienosti. Cavania, Stray Catseja,Cashia ym hubaa kuultiin. Ainoa biisi joka ei oikein lähtenyt oli Kujakissojen "Storm The Embassy". Mielellään näkisi toistekin tämän pumpun.

Bändien välissä haahuilua ulkotiloissa, muutamia tuttuja morjestellessa sekä huomatessa miten kaikkialla leijaili positiivinen viba, halailua, naurua eikä ketään ollut ottanut rähinäviinaa.

Pekka Tiilikainen & Beatmakers tuli lavalle seuraavaksi. En tiedä mihin heidän suosionsa lavoilla sun muilla keikoilla perustuu. Sillä meidän huomiomme mukaan heidän soitostaan puuttui "passion" ja soittamisen riemu. Eikä laulajankaan karisma ja ääni oikein riittänyt saamaan meihin intohimoa musiikkiaan kohtaan. 

Bändi soittaa taidokkaasti ja tyylillä, mutta se vain jokin puuttuu. Kyllähän he jälleen osan yleisöstä saivat mukaansa eli heille homma iski ja toimi. Itselläni keikasta mieleen jäi kitaristin typerä kiukuttelu. Sekä tietysti Sandorffin laulama "Old Barn".

Alkutahdit oli hoidettu, oli aika illan odotetuimman bändin nousta parrasvaloihin. HOLA GHOST tuli, näki ja voitti. He eivät pettäneet taaskaan. Ehdottomasti yksi parhaimpia live bändejä mitä koskaan nähnyt.

Muikiaa tarinointia biisien välissä, Mehiko torvet, soittamisen rajaton riemu ja helppous, positiivisella tavalla biisien lähtö välillä käsistä hurjaan laukkaan, karisma, timanttinen yhteen soitto, upeat biisit saivat ladollisen juhlakansaa melkoisen hurmokseen. Jengi joras, huusi, taputti ja iloitsi mukana hiki päässä.

Ensi kertaa Hola Ghostin nähneet näyttivät olevan suu ymmyrkäisenä tuosta kaikesta erinomaisuudesta. "Six Bullets" on kyllä yksi monista settinsä helmistä, joka iskee tajuntaan kuin tuhat volttia. Encoreissa ensi Suomi ja Aitoo saivat oman biisinsä ja loppuniittinä napattiin kehiin Lemmyn henki ja iskettiin melkoisella metal hammerilla viimeinen takonaula ladon tukirakenteisiin "FIGHT" biisin jylistessä kesäyöhön.

Huikeaa. Kyllä kannatti ajella kesäisen kauniissa maalaismaisemassa saadakseen jälleen kerran elämys aarrearkkuun uusia aarteita. Kiitos kaikille asianosaisille upeasta illasta.