The Reserection Doktor

 

KILLER TONE JONES - The Reserection Doktor

(Crazy Love Records CLLP64495)

A: Crush The Bone, The Creeper, Big Fat Jack's Shack, The Girl From Planet X, Live Die Repeat, Bone Saw Ballet, Death Cabaret, Drums Of The Dead.

B: Mercy Mercy, Halloween, Tiki Beat, Killafornia, The Last Man On Earth, Rip Curl Pearl, Bad Barbie, Knuckle Muscle.

Crazy Love Recordsin Guido Neumann on painanut 90-luvun alusta asti niska limassa duunia oman lafkansa kanssa, julkisten tonneittain eri bändien julkaisuja. 

Moni bändi on hänen ansiostaan päässyt edes levyttämään ja saanut edes jonkinmoista näkyvyyttä itselleen. Tottakai tuollaisella julkaisu tahdilla tulee enemmän huteja kuin hittejä. Se ei silti vähennä yhtään arvostustaan hänen työtään kohtaan.

Lafkansa starttasi uransa tyylikkäästi kotimaamme Nightmares kokoonpanon nelifemmalla. Sääli, että ukkojen soitannat taisivat mennä tauolle juuri ennen tuon pikkumusta julkaisua. Olisikohan ollut vuosi 1990 tai 91.

Uusimmista levyistään Guido laittoi minulle melkoisen läjän arvioon. Siitä kiitos ja kumarrus hänelle, kuten kaikille muillekin jotka tukevat toimintaani arvio levyjen muodossa.🎯🎯🎯

Nyt sitten tämänkertaisen bändiin eli Killer Tone Jones ryhmään.  Itse bändin liideri on kitaristi/bassokitaroija Steve Midniter eli hulppeat 90-luvun neobilly orkan Midnightersin Steve Jeffery. Kontrastia löytyy melkoisesti taitoa, kun sitä hellii Bamboozle Serena Sykes. Saksofonia tuuttailevat Charlotte Beattie/Puffer Gunn ja rumpuja tumputtaa Big Thumper. Ei mitään hajua ketä nämä ovat, mutta ei anneta sen hämätä.

Juurikin tuo Midnighters kannun mukana olo nostatti vahvasti toiveita bändiä kohtaan ja kun sitten vielä tajusi Serenan mukana olon, toiveet vaan kohosivat lisää.

Valitettavasti pettäminen oli odotuksiin. On aina hienoa, kun bändit yrittävät luoda jotain täysin omaa ja tunnistettavaa saundia. Siinä on se riski, että mennään metsään ja lujaa, jos tavoitellaan liian weirdos kamaa. Näin juuri on käynyt Killer Tone Jones bändille.

He ovat kuin köyhän miehen Monsters kevyt versiona. Tässä soi lofi, garage, surf jopa kaukaisesti kantrikin , Billy vivahteita unohtamatta. 

Vaikka varsinkin weirdo kamalin mulle välillä uppoaa, niin tästä en vaan saa mitenkään kiinni. Laulu tulee jostain "haudan takaa", välillä kuiskulauluna. Soitto sinäänsä on taidokasta siitä ei sovi valittaa lain. Pahvi kansitaide on varsin tyylikästä ja huomiota herättävää.