FLATLINE ROCKERS GOES TO JUNGLE

 FLATLINE ROCKERS: Six Feet Down

(Jungle Records TCB-9797CD)

Ghost Story, Evil In Her Eyes, Six Feet Down, Never Again, Parasite Hill, Old-school Psychos, No Regrets, For Our Sin, Alcohol, Bloodsucker Blues, Johnny I Hardly Knew Ya, Where You Gonna Go.

Aika ylpeä saa olla kun täältä Pohjolan Perukoilta löytyy kolme levy-yhtiötä, jotka ovat ilahduttaneet meitä julkaisuillaan +40 vuotta ja ovat kansainvälisestikkin tunnistettuja kovasta tasostaan.

Nuo kolme muskettisoturia ovat tietysti Bluelight Records, Goofin Records ja tämän uunituoreen FLATLINE ROCKERS albumin julkaissut Jungle Records. Ihan yhtälailla kuin edellämainituista, niin monipuolisista maamme Billy/Roots bändeistä saa olla äärettömän ylpeä, vaikkei tietystikkään kaikista henkilökohtaisella tasolla pidäkään..se on aina kuulijan korvassa nääs tai sitten ei🤭

"Ghost Story" kyllä vaan Fantom Studiolla/Akun Tehtaalla Sami Oittinen on loihtinut bändin kanssa varsin maukkaat soundit. Tua noi ei paskemmat. Kuulija napataan pihteihin heti ensi sävelistä alkaen erittäin jykevillä jytinöillä. Albumin avaava biisi kulkee reippaassa "ränttätänttä" poljennossa psychobillyillen keskitemmolla. Hyvä käyntikortti levylle.

Mistä nauttii eniten on se, ettei FLATLINE ROCKERS sorru mihinkään nykyaikana pinnalla olevaan turhaan koohkaamiseen eikä onneksi "kirkonpoltto hevi" örinään. Iso käsi tästä heille. Näille Satakunnan helmillä SE Billy siellä psychon lopussa merkitsee sentään vielä jotakin.

"Evil In Her Eyes" vie meidät pikkaisen kevyempiin soundimaailmoihin, kertsissä on namisti "sing-a-long" meininkiä kontran soidessa kauniisti läpi biisin. Ihan täydellistä slap bass sointia ei olla tälläkään levylle saatu loihdittua (tyyliin esim 16 Dollars-Volbeat, Graveyard Shift- Coffin Nails tai Devil Woman From Outer Space- Rezurex..tai Blue Cats/Frenzy tuotokset), mutta kuitenkin selkeesti siellä paremmalla puolella ollaan.Eikä kontra soundi pääse ärsyttävästi länkyttämään.

Otetaan lapiot käteen ja kaivaudutaan vähän syvemmälle. Vähän niinkuin sinne missä legendaarinen kenraali Enrooth sanoi sijoitettuna olleen tuhansia venäläisiä Suomen maaperällä😲😉eli "Six Feet Down" tulee ja saattelee meidät iloisella Ska vivahteella tanssilattialle joraamaan hivenen rivakkaampaan tahtiin. Tuo mukavasti lisäväriä kokonaisuuteen.

"Never Again" jyrisee itselleni jälleen sopivan rujosti. Kertsissä mukavat taustalaulut.

Pidän valtavasti siitä miten bändi on kehittynyt niistä vuosituhannen alkuvuosista, jolloin mm.äänittivät albumin legendaarisen (jokainen saa tykönään päättää millä tavalla legendaarinen.) Marc Fenech in levyfirmalle. "Parasite Hill" jää itselleni vähän "imurointi biisiksi".

Omia biisejä tusinasta on kymmenen, josta irtoaa kymmenen pistettä ja papukaija tai sittenkin Rastas merkki. Vieläpä kun eivät ole mitään täyte biisejä, vaan ihan soivia pelejä. Myös kansitaiteesta minun silmäni ilahtuvat.

Tottakai tälläistä paatunutta Old-school ukkoa;jota hämärillä 80-luvun vuosilla uitettiin old-school kattilassa; lämmittää tumman puhuva "Oldschool Psychos" biisi. 

Tiiviin tyylikäs billyn ja psychon parhaiden elementtien liitto "No Regrets" biisillä saa allekirjoittaneen kehräämään mielihyvästä.

Meirän syntiemme tähren, hitto soikoon eikai Flatline Rockers ole rustannut "For Our Sin" biletys rallia. Tiedä sitten, mutta ainakin tämä saa jengin joraamaan live tilanteissa. Sopivan nopea meno biisi. Viinasta ja pil (Alley Dukes orkkahan oli näissä mestari..go CANADA go)eiku naisistahan niitä lauluja rustaillaan yleis maailmallisesti genrestä riippumatta. En tiedä mistä sitten johtuu, kun billy piireissä julkaistaan jonkinlainen "alcohol" biisi, niin ekana itsellä tulee mieleen Ellis Leslie And The Angry Teens orkka😁🎯 Kyllähän "Satakunnan kansa" (ei Tapani kuitenkaan) täyttää janoisat mielemme hyvällä vuosikerralla omalla "Alcohol" julistuksellaan. Tästä humaltuu, muttei kuitenkaan saa kuningas krapulaa. Pelkästään positiivisia viboja ja kontra toimii jälleen tyylikkäästi.

Läpi levyn Flatline Rockers viisikon yhteisoitanta ja laulanta toimii saumattomasti. Tälläistä tuotosta kelpaa maailmalle jaella.

Pikkaisen ohi biisiksi itselle jää "Bloodsucker Blues".  Mutta sitten heitetään kannat ja korkkarit kattoon, kun tälläinen (myös senkin) Irkku musan romantikko pääsee hoilaamaan mukana (onneksi ketään ei kuule🥵) timanttista ja legendaarista klassikkoa " Johnny I Hardly Knew Ya" yhteislaulu aatelia. Osuvasti tämän biisin tradiotinaalinen alku on juurikin tapahtunut sata vuotta ennen syntymääni.

Toinen laina , jonkun "taidejäbän" tekele huippu vuodelta 1967 "Where You Gonna Go" päättää tyylikkäästi tämän tuotoksen. Sen tyylinen biisi, että olisi sopinut esim Melrose ohjelmistoon..rip Jami❤️Biisi tuo sopivasti lisäväriä onnistuneelle "Six Feet Down" julkaisulle. Mie pidän. Saa lainata mut ei ole pakko.