04.01.2025 SHAMROCK-TIKKURILA,FINLAND

 

40 vuotta on aikamoinen saavutus ja virstanpylväs. Varsinkin kun puhutaan asioista joita tehdään marginaalissa. Ei voi muutakuin sydämestään lämmöllä arvostaa.

Molemmat, niin Goofin Records ja Whistle Bait ovat tehneet sen tahoillaan ja yhdessäkin mitä upeimmalla tavalla. Molemmat myös kansainvälisestikin tunnettuja ja arvostettuja.

Kun miettii Suomen kokoa, ei voi kuin ihmetellä miten täältä löytyy alan musaankin kovia tekijöitä, joka osa-alueelle. Saa olla kyllä ylpeä sinivalko osaamisesta pikkaisen henkseleitäkin paukutellen.

Virallisemmat juhlat olivat olleet jo aiemmin ja vähän myös pitkin vuotta 2024. Nyt oltiin voi 2 juhlallisuuksissa ja kuulemani mukaan Whistle Bait Vesku Haaja oli tämän kertaisessa tapahtumassa niinkuin pää puuhamiehenä.

Ellen nyt muististani ole palasia hukannut, niin Tikkurilan Shamrock mestan tuli näissä kemuissa korkattua ensi kertaa. Valosen Arihan on täällä järkännyt useammat hienot bileet vuosien saatossa.

Onnistuin löytämään ihan ytimestä mukavan ja edukkaaan majoituksen. Saa minulta ja Janilta kyllä vahvan suosituksen . Hyvällä sijannilla ja kaikki tarvittava löytyy, mitä muuta sitä tarvii.

Kämppä & katu uskottava rokkeri 🫣🤣

 

Ei muutakuin lauantaina puoliltapäivin hyppy junaan Tampereelta ja kohden Tikkurilaa. Kämppä ja avaimet haltuun. Jäi hyvin aikaa chillailla, jutella ja käydä nauttimassa maukkaat hampurilaiset Mike's Dinner mestassa. Mukava Jenkki henkinen mesta 50-lukulaisesti. Kiitos Mikko Ranta suosituksesta ja vinkistä. Meiltä tähänkin vahva suositus. 

Noin seitsemän maissa valuimme Shamrockkiin, jossa tupa jo selkeästi alkoi pullistella valitettavan ikääntyvää rokki kansaa. 

Deke Dickerson mainitsi päivityksessään, että ilta oli loppuunmyyty , enkä ihmettele vaikka olisikin ollut. Sillä niin täyteen hakattu sali oli ja erittäin vaikea oli illan aikana yrittää pujotella baaritiskille. Oli sitten muuten kuuma salissa, vaikka vaan katsoi miten toinen toistaan paremmat bändit antoivat yleisölle kaikkensa.

Tietäen Whistle Bait ryhmittymän tasokkuuden ja hyvyyden ja myös sen ettei Dekekään varmasti ole pettyminen, niin ehkäpä suurin syy kuitenkin oli paikalle saapumiselle Housewreckers bändin paluu lavoille. Kun ei tiedossa ollut miten pitkä paluu on, niin piti varmistaa heti näkevänsä yhden kaikkien aikojen suosikki bändeistäni.

Tottakai oli hienoa päästä myös kunnioittamaan niin Goofinin kuin myös Baittien pitkää uraa. Uskomaton suoritus molemmilta. Tiedän, että nyt tulen sohaisemaan ampiaispesää huolella, mutta siitä huolimatta sanon, että illan tasokkuudesta kertoo jotain se, että Deke oli ehkäpä mielestäni se "heikoin lenkki" ja kun heti perään Kerron hänen keikkansa olleen tanan kova, niin saa olla kyllä ylpeä Suomi bändien osaamisesta.

Kasin maissa Housewreckers tuli lavalle ja otti heti luulot pois ja yleisönsä. Jos jotain jännitystä olikin ennen keikkaa, niin sitä ei todellakaan näkynyt herrojen soitannassa. Päinvastoin homma toimi kuin se kuuluisa junanvessa, sillä erotuksella vain, että toimi miljoona kertaa paremmin.

Teukka oli kuin nuori varsa joka olisi jälleen pitkän talven jälkeen (5 vuotta hei!!) päässyt keväisen vihertävälle laitumelle. Soitto soi rumpalin ja basistin kanssa viimeisen päälle yhteen. Teukan ääni oli edelleen tiimissä kunnossa ja Housewreckersin melodinen moderni rockabilly otti ansaitusti yleisönsä. Välillä kuultiin tyylikästä "chrisisaakbillyä", välillä rujompaa "ganesbillyä" ja bändin omin sanoin myös countryä.

Tottakai jos haluaa pilkkua viilata, niin jotain pientä hapuilua siellä oli viiden vuoden tauon jälkeen, mutta eipä haitannut yhtään. Ansaittu encore lopetti erittäin onnistuneen paluu keikan ja ehdottomasti sai janoamaan lisää. Olisikohan ihan jotain levyäkin tulossa, tiedä sitten, aika näyttää.

Setin aikana mietin, koskakohan olen nähnyt Teukan eka kerran lavalla ja olihan se siellä huikeissa Mäntsälän Burnette bileissä 1982 vai 83. Jengiä siellä oli paikalla uskomattomat +1000👍Sitten seurasivat Humppila 84, Dave Phillips Särkkä 84 ja Weekend Hopit joissa sai lisää mannaa Teukkabillyn muodossa.

Kuten aina bileissä, niin nytkin sosiaalinenpuoli on suurta antia. Nytkin tuli jaettua "viisauksia" mm aina letkeän MiCco crewn, enemmän tai vähemmän Akateemisten Turku terien, Välkyn,Kallen, Audi miehen, Nessun,huippu pariskunnan SkaPeter ja Maarit, Nissisen Pera jne jne kanssa ja tietysti kiusattua jorinoillani tuli illan juhlasankareista Peteä ja Veskua. Kiitos ihmiset tuotte valoa elämään❤️

Monelle bändille olisi tuonut pahaa "rima tai lautaskammoa" tulla tulikuumille lauteille Housewreckers tyylittelyn jälkeen, mutta lähes kaiken ja vähän enemmän kokeneelle Whistle Bait ryhmälle se oli lasten leikkiä, kun ovat kiertäneet muutakin kuin tahkoa.

On aivan uskomatonta seurata heidän yhteishenkeään, pilkettä silmäkulmassa olevaa meininkiä ja positiivista energiaa soitossaan ja lava työskentelyssään. Mikäli tuo kaikki ei välity yleisöön ja saa heitä iloisena nauttimaan menosta, niin kyllä täytyy sanoa, että on kuollut tai maailman tylsin ihminen, jos tämä positiivisuus ei tartu.

Kaiken komeuden kruunaa maailmanluokan soittotaito ja soundien tyylikkyys. Ihmetellä sopii miten he yhdistelevät 50-& 60-luvuilta parhaat elementit eri tyyleistä täysin omanlaatuiseksi Bait saundiksi ja samalla saaden kuulostamaan sen kaikkea muutakuin elähtäneen vanhalta musiikilta.  Taito, joka ei kaikilta onnistu.

Jos oli kuuma Housewreckers keikan aikana, niin nyt alkoi olla jo pistävä helle ja meno katossa. Foni ja piano tuovat settiin aivan omanlaisensa maukkaan elementin, josta nauttii kybällä.

Eihän tästäkään setistä muuta voinut olla lopputuloksena, kuin encoret. Taas tuli muiketa musiikki elämyksiä kaksin käsin kauhottua.

Kyllä, vaan minun yksi Suomi "Hall Of Fame" biisi "Four Aces And Joker" meni tunteisiin ja lujaa. Samalla tuli mieleen miten ennen Hemsbytä syksyllä 1994 Fury Recordsin top bossin Dell Richardsonin clubille mentiin Liadon hiljaisen Nurmen Jukan kanssa ja tuliaisena vietiin juurikin tuo cd-sinkku. Hyvin jengi jorasi sen tahtiin. Eräällä Kyproksen reissulla taasen jossain paikallisessa yökerhossa löin DJn käteen Housewreckers EPn ja pistin sen soittamaan 😂 Suomi Billy vientä 🤭🧨

Ilta oli heilahtanut ei "siniseen hetkeen" , vaan "Kalifornia" hetkeen. Siinä taito, tyyli ja musiikki iloittelu löi lujaa kättä yhteen, kun Deke Dickerson sai taustalleen Whistle Bait orkan. Laajalla skaalalla Deke veti taattuun tyyliinsä helmiä rockabillystä surfiin ja paljon siltä väliltä. Eipä paljoa enempää olisi voinut toivoa illan lopettavalta setiltä. 

Yksi kokokohtia setissä oli Deken ja Korhosen Rian duetto..huh, huh mitä maailmanluokan meininkiä suurella tunteella. 

Huippuun viritetyn tasokkaista soittajista haluan nostaa esille Bait kitaristin Tynkkysen Vesan, joka on yleensä hillitysti taustalla ja antaa soittonsa loistaa "ei tehrä tästä numeroo" tyyliin. Mutta nyt "Miserlou" biisin aikana äijä oli tulta ja tappuraa, näyttäen kaikille ettei pätkääkään jää toiseksi Dekelle. Kuulin miten Dick Dalekin alkoi jo kaivelemaan haudassaan kitaraa esille.

Dekellä iski Fisu jano tässä ilotulituksessa ja saihan hän sitä lopulta suoraan lavalle toimitettuna🤭 Arvatkaapa mitä..no encoret tietysti pamahti tiskiin. Huh, olipahan bileet kolme huikaisevaa ja toistaan täydentävää settiä saimme kuultavaksemme. Todellakin rahoille vastinetta.

Kaikinpuolinen onnistunut ilta. Edessä soundit hyvät , taaempana kuulemma puuroutui..haastava tila varmaan soundeille.

Kiitos kaikille osallisille mahtavasta illasta. Nautin kyllä kybällä...eikuin seuraavia nelikymppisiä kohden. Mutta mistä saamme enemmän nuoria tämän upean musiikin pariin.

Itse voin ainakin rehellisesti todeta, että elämäni olisi ollut paljon köyhempää ja värittömämpää ilman rockabilly/roots sceneä. Olisi jäänyt monta huippu ihmistä tapaamatta ja upea musiikki kokematta. Siksi sydämestäni toivonkin, että moni nuori löytäisi myös meidän musiikkimme.

Bändi kuvat Mikko Ranta