HANNA HUSH

 Hanna Hush : Years (Jungle Records TCB-9494LP)

A: Hold On Me, Hitchhike, Three Steps To Heaven, Find Me Again (feat. Thomas Pareigis), FYI, Healing

B: Redemption, Sinnerman, Reaper, Hunters, City Lights, Years

Jos maailmassa olisi hitusenkaan oikeudenmukaisuutta tämä Hanna Hushin bändeineen tekemä upea tuplakantinen albumi soisi joka päivä radiossa ja media kohisisi aiheesta päiviä. Mutta, kun ei maailma ole sellainen, niin turhan pienelle huomiolle on jäänyt 

Väitän, että ei ainakaan Suomesta tai Euroopasta löydy montaakaan bändiä, jossa laulajan ja bändin soitto soi näin tyylikkäästi yhteen. Todella tasokasta ja hyvä soundista touhua kertakaikkiaan.

Kyllä kuuluu, että Hanna on ollut yhden Suomi musiikin suurimman opissa eli Aija Puurtisen. Laulu on varsin tyylikästä ja värikkään moniulotteisia.

Meikäläinen on (taas🥶) pahasti myöhässä arvioni kanssa, kun tämä julkaistiin reilu vuosi sitten 24.11.2023, mutta taas kliseisesti on todettava "hyvää kannattaa" odottaa tai jotain sellaista kuin "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"😏

"Hold On Me" voisi sanoa, että tämä tyylikäs kokonaisuus avataan varsin onnistuneesti rennon reippaalla rokki vedolla. Juha Kujanen antaa tällä(kin) biisillä pientä malliesimerkkinä monelle Billy länkyttäjälle miltä kontrabasisti kuuluu kuulostaa oikeasti levyillä. Pekkaa tai Henriä pahemmaksi ei jää Henri Jokisen kitaran kaunis sointikaan.

Tälläisellä, jolla puhelimella soittaminen on jo melkoinen saavutus, niin on kokolailla mahtava ja pysäyttävä kokemus aina kun lahjakkaat muusikot saavat kaiken kuulostamaan ja näyttämään niin tavattoman helpolta. Iso arvostus osaavia ja taitavia ihmisiä kohtaan. Oli taiteen tai elämän osa-alue mikä tahansa.

Läpi levyn huokuu bändin saumaton yhteensoitto ja miten se nivoutuu upean laulun seurana mitä miellyttävämmäksi kuuntelu kokemukseksi. 

Vielä, kun kaikki biisit ovat bändin/Hannan kynästä lähtöisin entistä enemmän arvostaa tätä tuplakansi levyä. Jungle Recordille hattua päästä, että oli panostanut visuaaliseen puoleen ja tietysti itse vastuu henkilölle eli Kujaselle.

"Hitchhike" tuo tunnelmaltaan pikkaisen mieleen Jenkkilän Devil Doll mimmin tuotokset. Ei varmasti kuitenkaan tarkoituksellisesti. Biisissä namisti nopeampaa irroittelua ja välillä jopa savuisten kuppiloiden swingahtavan syntistä jazziltakin tuoksahtavaa jamittelua.

Ei suinkaan legenda Eddie Cochranin "Three Steps To Heaven" klassikko, vaan ihan itte tekivät. Hannan laulu johdattelee meitä ylöspäin askel askeleelta.  Kitaran soidessa jälleen kylmiäväreitä nostattaen. Rumpali Ville Ilmari Niska taikoo rummuistaan täydentävän soundin tällekin biisille.

Kun tietää FATBOY bändin tason, niin samalla osaa odottaa jotain spesiaalia, jos Hannan kanssa "Find Me Again" biisillä parina on Thomas Pareigis. Eikä tosiaan ole pettyminen odotuksiin. Tämä rakkauslaulu jää vahvasti sydämiin soimaan.

Potkua koneeseen ja oljenkortta suupieleen tarjoilee kantrahtava "FYI" slapbass ralli. Nauttii.

Omassa elämässään, kun on pikkaisen kauniisti sanottuna tällä hetkellä kadoksissa,  miettien elämän kaikkia mutkia ja kuoppaisia teitä, joita ei ollutkaan ruusuin koristeltu. Niin voinee rehellisesti sanoa, että melankolinen hituri "Healing" iskee aika lujaa tunteisiin. Elämänmakuinen hituri nousee kyllä itselleni hyvän levyn parhaimmistoon.

B-puoli korkataan "Redemption" biisillä. Oivasti siihen on rakenneltu eri sävyjä ja tasoja. Kiihdytyksiä, hidastuksia ja tasokasta kitarointia. Tyylikäs menobiisi.

Ketä heittää sen ensimmäisen kiven, kysyn vaan🤔 Lentääkö se kohden "Sinnerman" hamoa, enpä sitä tiedä.  Mutta taas väritetään isolla pensselillä levyn kokonaisuutta. Bändi pääsee taas "pätemään", vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä Hannan johdolla. Luulisi saavan jengin joraamaan keikoilla hiki päässä.

Utuisen hypnoottinen "Reaper" jättää ehkäpä kysymyksiä ilmaan. Kitara soi kaihoisasti "tuomiotaan". Tumman puhuva biisi, joka jää mieliin.

Metsälle mieleni tekevi "Hunters" meno rallin taidoissa. Saarnaajat ja vampyyrit vilistävät vain silmissä. Tämähän olisi sopinut vaikkapa "Walking Dead" huippusarjaan. Tässä Hannalla ehkäpä eniten rujoa rosoisuutta.

Kaupungin kirkkaat valot häikäisevät ja kuljetut mailit vievät meidät kaupungin valojen alle. "City Lights" svengaa ja gruuvaa jälleen tyylikkäästi.  Ei mikään valtavan nopea ralli ole, mutta ihanasti silti hivelee kuulijan korvaa.

Tämä levy vaatii muutaman kuuntelu kerran, jotta kaikki soiton ja laulun hienoudet huomaa.

Yksi parhaista Suomi levyistä päätetään Henrin upean banjon soiton viedessä "is the end" hengessä "Years" biisiä. Nauttii hän!!!

Eihän tässä muuta mahdollisuutta jää kuin heti tilausta sisään www.junglerecords.fi ellei ole jo hallussa. Kiitos ja näkemiin.